mundic.net

Jos vaalit tuntuivart kampanjoinniltaan vähän laimeilta, niin vaali-iltana riitti jännitettävää. Analyysejä on ollut useampiakin. Perussuomalaisten vaalimenestyksen kiteytti minusta aika hyvin kansanedustaja Jyrki JJ Kasvi:

“Moni on pitänyt perussuomalaisten kannatuksen nousua ongelmana, mutta todellisuudessa ongelma olemme me muut, jotka emme osaa puhua perussuomalaisten äänestäjiä koskettavista asioista heidän ymmärtämällään kielellä.”

Kokoomus sen sijaan taisi osata puhua äänestäjille. Minulla on vähän sellainen olo, että Kokoomuskin on vaihtoehtopuolue. Vaihtoehto siinä mielessä, että on kiva äänestää puoluetta, jolla tuntuu olevan kivaa. On mukava kuulua voittavien joukkoon ja olla osa hurmosta. Tämä on vain minun vaatimaton analyysini Kokoomuksen voitosta.

Demarit, tai pikemminkin Jutta Urpilainen, tituleerasi vaalitulosta torjuntavoitoksi. Erkki Tuomioja antoi sille aivan toisen nimen. Ei kai sitä nyt voi torjunta voitoksi kutsua, jos toiseksi suurimman kuntapuolueen titteli lohkeaa Keskustan vielä surkeammalla menestyksellä. Tappio se on kutsui sitä miksi haluaa. Jutta Urpilaisen lanseeraama Uusi SDP on jäänyt minulle täysin epäselväksi? Onko Uusi SDP tukku lainattuja unelmia? Onko politiikka muuttunut mitenkään? Pakko vielä mainita, mutta alkoi ärsyttää se Urpilaisen tapa aloittaa jokainen vastaus: “Aivan ensiksi haluan kiittää…” Hyvä, kerran pitää kiittää kannattajia, mutta pitikö se jokaisessa haastattelussa toistaa? Tuli kyllä selväksi.

Matti Vanhanen oli maansa myynyt, kun ennakkoäänten tulokset julkaistiin. Jarmo Korhonen hikoili tuskan hikeä – eikä syyttä. Keskustalaiset hylkäsivät puolueensa sen verta tylyllä tavalla, että pakko tuossa on itseensä mennä – ja tehdä jotain. Keskusta on niin kovasti yrittänyt tulla kaupunkeihin ja salonkikelpoiseksi, että se on unohtanut miltä tuntuu lapsia lantapiikkareissa pellon viertä. Keskusta on jättänyt perinteiset äänestäjänsä oman onnensa varaan. Ja nämä henkilöt hakevat nyt onnea mm. perussuomalaisista. Minä tiivistäisin Keskustan ongelmat näin:

• Aluepolitiikan (vrt. Kemijärvi) ja maatalouspolitiikan hylkääminen ja siinä epäonnistuminen hallituksessa
• Ohjelman ja brandin puute. Mitä ihmettä tarkoittaa “äänestä kotia”?
• Matti Vanhanen – ei todellakaan mikään karismaattinen johtaja
• Jarmo Korhonen – jos puolue ei edes näytä ulospäin yhtenäiseltä miten sen politiikkaa voisi ennakoida?
• Passiivisuus ja kokoomuksen jalkoihin jääminen hallituksessa. Kokoomuslaiset ovat jatkuvasti mediassa, keskustalaiset eivät.

Perussuomalaisilla on nyt näytön paikka. Se kauan Timo Soinin puhuma mahdollisuus on nyt annettu. Enää pelkkä valitus ja vaihtoehdoista puhuminen ei enää riitä. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata mitä tästä syntyy. En voi väittää olevani onnesta soikeana, että Perussuomalaiset saivat Espoossa seitsemän paikkaa. Mutta tätä se demokratia on. Toivotaan, että he tekevät viisaita päätöksiä.

Itsekin löysin sitten ehdokkaani ja poikkeuksellisesti ehdokkaani pääsi myös valtuustoon. Päädyin jälleen kerran äänestämään RKP:tä. Niin tein edellisissäkin kuntavaaleissa. Mielenkiintoinen juttu oli se, että Helsingissä ei RKP:ltä näyttänyt pääsevän läpi nuorta naista ollenkaan, Espoossa näytti pääsevän. Olisiko niin, että kielipuolue ei pidä ja ääniä valuu Vihreille?

Nämä vaalit pohjustivat takuulla mielenkiintoisia aikoja. Osittain epäonnistumisten ja onnistumisten myötä. Ja kun maailmantaloudessakin myllertää, niin eiköhän tässä tule olemaan tulevaisuudessa aiheita joista blogata. Onnea kaikille uusille ja vanhoillekin valtuutetuille.

Helsingin Sanomat uutisoi, että YTV on korottamassa seutulippuja. Kuin sattumalta tätä kirjoittaessani kuuntelen Zen Cafén Taivas on kirkas ja napakka -biisiä, jossa lauletaan:

“Taivas on sähäkkä viikonloppu
autojen ääniä korttelissa
kaupunkiliikenteen maksuton bussi
uuttera portsari”

Yhtälailla Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että maksuton joukkoliikenne ei saa pääkaupunkiseudulla kannatusta. En minä maksutonta joukkoliikennetä kannata. Kuten Jyrki Katainen sanoi, ei ole ilmaisia palveluita – kaikki päätyy kuntalaisten maksettavaksi veroina tai palvelumaksuina. Silti neljä euroa kuntarajan ylityksestä tuntuu naurettavalta! Muistan ajan kun bussimatka maksoi kolme markkaa. Tämä ei ollut pääkaupunkiseudulla. Matka on jotakuinkin yhtä pitkä kuin minun työmatkani naapurikuntaan, hinta vain on lähes kahdeksan kertainin. Neljän euron seutulippu tuohan on aivan järkyttävä hinta!

Sanonpahan vain, että Vihreillä on paljon tekemistä, että lippujen hintoja saadaan alennettua. Mielipidetiedusteluiden mukaan lähes kaikki kannattavat halvempia lippuja. Tosin jos kysyttäisiin kannattatteko halvempaa maitopurkkia, niin eiköhän se tulos olisi sama… Silti jos tarkoitus on lisätä joukkoliikenteen käyttäjiä, niin tuo hinta on ihan naurettava. Minusta pääkaupunkiseudulla pitäisi miettiä aidosti jotain vyöhyke tai matkan pituusratkaisua, jossa ei syntyisi tälläisiä naurettavia kuntarajoihin perustuvia hinnoittelumalleja.

Tiedän, että moni perustelee mm. tällä pääkaupunkiseudun kuntaliitoksia. Pakkohan tälläisiä asioita on pystyä muutenkin sopimaan, sitähän varten se YTV on olemassa! Jos EU:ssa pystytään päättämään asioista – no edes jotenkin – niin pakkohan suomalaisten kuntienkin on pakko pystyä yhteistyöhön.

Toivottavasti nyt valittavat kunnanvaltuutetut haluavat muutoksen näihin seutulippujen hintoihin.

Ennen vaalitenttianalyysiä päivän positiivinen yllätys. Vessalukemisen puutteessa otin mukaani Espoon Seurakuntasanomat Essen. Lehti olikin vaaliteemalla ja kannessa oli kuva omaishoitajien mielenosoituksesta. Lehdessä esiteltiin puolueiden kantoja mm. kirkon ja kunnan suhteeseen ja kirkon toiminnasta kriisitilanteissa. Ehdokkailla oli oma vaalialue (nähtävästi tämä oli oikein osa neliosaista sarjaa) ja pilapiirros. Nostan hattua Espoon seurakuntayhtymälle. Pitäisi kai lukea lehteä useamminkin…

Mutta, mutta… Olipahan taas vaalitentti. Oli taas sellaista kinaa ja kitinää. Ei sitä oikein edes jaksanut aina edes seurata. Harvoin nämä monen puolueen tentit tuntuvat toimivan… Kukas voittikaan tämän päivän YLEn vaalitentin? Olisikohan Vasemmistoliiton Matti Korhonen? Hän veti aika hyvin yhteen keskustelun siitä miten nuorten hyvinvointia pitäisi parantaa. Hän otti Kokoomuksen näkemyksen, että rahan lisääminen nykyisiin palvelurakenteisiin ei auta, mutta ei se kyllä auta sekään, että rahaa ei lisätä. Molempi parempi. Sari Essayah kommentoi Räsäsen takaa samaa, että hyviä palveluita on vaikea tarjota, jos esim. sosiaalityöntekijöitä on kolmannes siitä mitä asiakkaita kohden pitäisi olla.

Sitäpaitsi tämä nuorten hyvinvointi on tärkeä asia! Jos asialle ei tehdä jotain, niin puolueita voi jo syyttää edesvastuuttomuudesta. Espoo taisi jo jotain tehdäkin? Vihreät puhuivat asiaa vaatiessaan hoitotakuuta myös mielenterveyspalveluihin. Minä kannatan tätä! Tiedän tapauksia, joissa hoitoon vihdoin päässeiden kuntoutus on lopetettu rahapulan vuoksi. Vielä ikävempiä ovat tapaukset joissa hoitoihin ei pääse ollenkaan. Jyrki Katainen ei linjansa mukaan luvannut rahaa yhtään mihinkään, ei tähänkään. Tärkeämpää olisi laittaa perustat kuntoon – siis hoitakalaa lapsenne kotona. Tämäkö on Kokoomuksen sanoma? Kataiselle tiedoksi, että ongelmia on muillakin kuin kotonaan asuvilla nuorilla – jos Kauhajoki ei sitä vielä opettanut. Ei paljon kodin apu auta, jos nuori ei asu kotona.

Katainen oli muutenkin aika ärsyttävä. Alkaa urppia tuo “kääritään hihat – ryhdytään töihin” -jankutus. Ryhdytään vaan töihin, mitä pitäisi tehdä? Kataisen retoriikka oli vielä sisällöttömämpää kuin Timo Soinin – ja se on saavutus! Timo Soini kunnostautui antamalla konkreettisia esityksiä, eilen kun Vanhanen niitä häneltä tivasi. Hyvä Timo! Tulisiko Perussuomalaisista Puolue isolla P:llä? Soini ei kyllä saanut tässä väittelyssä juurikaan sanansijaa.

Urpilainen oli lukenut Hesarin vaaliväittelyanalyysin ja jättänyt “Me sosiaalidemokraatit” jankutuksen. Tuo on ollut ehkä yksittäinen etovin lausahdus koko vaalien aikana. En muutenkaan Urpilaisen habituksesta juuri perusta. Stylisti oli tällä kertaa jättänyt punaisen kokonaan pois. Sisällöllisesti minuun vetosi ehkä eniten Urpilaisen hyvä vertaus investoinnin takaisinmaksuun, kun puhuttiin nuorten mielenterveyspalveluista. Jos ymmärsin oikein, niin jos vuodessa kyetään auttamaan 150 nuorta, niin rahat ovat maksettu takaisin, mikäli vältetään pitkäaikainen syrjäytyminen ja työkyvyttömyys. Erinomainen näkemys. Unohtamatta sitä, että mielenterveysongelmat ovat aina traadinen asia – jonka Urpilainenkin muisti mainita.

Tarja Crohnberg oli oma söpö itsensä, mutta aika vähälle hänen sanansa jäivät – ainakin sisällöllisesti. Välillä puhui niin vaikeilla sanoilla, että onnea vaan sisällön ymmärtämiseen. Mutta vielä pahemmin epäonnistui Stefan Wallin. Välillä muodosti sellaisia sisällöttömiä lauseita että kieli-toveri juontaja Jan Anderssonkin niitä ilkkui. Kuulinko minä oikein, että Wallin puhui yritysten sukupuolenvaihdoksista? Noh, mitäs pienistä. Mutta Wallin voisi kyllä yrittää edes puhua kansankielellä.

Päivi Räsänenkään ei ollut yhtään hullumpi. Räsänen on yhdessä Korhosen kanssa ollut minusta puheenjohtajatenttien yllättäjiä. Vähän Räsästä alkoi vaivaamaan saman levyn veivaus – siis terveydenhuollon hän kyllä taitaa, mutta muuten oli välillä olo, että eikö mitään muuta sisältöä löydy? Mutta silti kokonaisuudessaan hyvä esitys. Ehdottoman oikea kommentti myös se, että huono se on kilpailuttaa ulkoistuspalvelun tarjoajaa kunnassa, jossa on nolla tai yksi palveluntarjoajaa. Sellaista se elämä on kehä kolmosen ulkopuolella, kannattaa joskus mennä sinne ja tutustua!

Päivän parhaat kuittauksen taisi tehdä tällä kertaa Jyrki Katalainen, kun kuittaisi toimittajalle, että hän on nielaissut demareiden koukun siitä, että Kokoomus on kovasti ulkoistamassa kuntapalveluita. Vanhanenkin lohkaisi demareiden jakavan vaalien alla poliittisia pikavippejä. Hyvä kuittaus sekin, parempi kuin Urpilaisen eilen heittämä aika mauton ruususen uni…

142 725 ihmistä on jo äänestänyt. Minä vielä etsin ehdokastani. Olin jo taasen kääntymässä RKP:n ehdokkaan pariin, mutta sopivia ehdokkaita metsästettyäni löysin uuden mahdollisen Vihreiltä. Olen karsastanut Vihreitä erityisesti eduskuntavaaleissa. Presidentinvaaleissa Heidi Hautalahan oli erinomainen ehdokas.

Hallituksen apupuolueena Vihreät taitavat pärjätä. Leif Salménin vaalitentissa Tarja Cronberg joutui selittelemään miksi Vihreät ei ole saavuttanut hallituksessa mitään. Ihan kiva juttu, mutta ei sisältänyt kunta-aspektia ollenkaan. Eivät taida maaseudun miehet Vihreitä äänestää, kun ei autoista taida siellä eroon päästä. Vihreät on yhä kaupunkipuolue. Ja mitä saavutuksiin tulee, Vihreät on apupuolue. Ei RKP:lläkään paljon saavutuksia ole. Mutta siis näin kaupunkilaisena voinen Vihreitä äänestääkin.

Mutta ei kannata Vihreiden puoluetoimistossa vielä hurrata, jatkan eri ehdokkaiden sivustojen lukemista. Sopivan iän, sukupuolen ja puolueen lisäksi odotan järkeviä linjauksia päivähoidosta, joukkoliikenteestä, koulutuksesta ja siitä millä periaatteilla kunnan taloutta ehdokas hoitaisi. Onhan noita muitakin mielekkäitä aiheita, mutta nämä ovat minun listallani tärkeimpiä päätöksentekoa ohjaavia tekijöitä. Ihmekös Kokoomuksen ehdokaita on ollut vähän tarjolla. Ei sen puoleen eivät ole demaritkaan vaalikoneissa hurranneet. Aika jännää.

Alan tulla vanhaksi. Yritin katoa YLE:n Kuntavaalit K-18 -ohjelmaa. En kyennyt. Ei siinä nyt ihan pää hajonnut, mutta pakko myöntää, että aiheet eivät juuri koskettaneet. En kyllä kuulunut ohjelman kohderyhmäänkään. Toivottavasti nuoriso innostui enemmän. Tässä tapauksessa kyllä juontajat ärsyttivät enemmän kuin haastateltavat, mutta eihän sitä kai kaikkea tarvitse katsoa.

En ole oikein ehtinyt virittäytymään kunnallisvaalitunnelmaan. Oletan, että en ole ainoa tässä maassa. Tai ehkä heitä ei vain kinnosta. Kunnallisvaalit ovat vaikeat vaalit monessa mielessä. Valtamedioille (esim. HS, Yle, MTV3, …) on vaikea uutisoida kunnallisista asioista, niin että niissä olisi jotain tolkkuakin. Kunnallisvaalit ovat kuitenkin pääasiassa paikallispolitiikkaa. Vähän huvittavaa oli taannoin katsoa MTV3:n vaalitenttiä, johon osallistuivat kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat. Siitä oli lähipolitiikka kaukana.

Yle on yrittänyt Vaaliexpressin kautta tuoda kotisohvalle paikallispolitiikkaa. Ihan mielenkiintoista, mutta jossain määrin koin myötähäpeä osallistuvien ihmisten puolesta. Idea on hyvä, formaatti alkaa jo tökkiä ja toteutus on tökerö. Silti parempi yritys kuin puoluejohtajalähtöinen ajattelutapa. Oli oikeasti mielenkiintoista kuulla esim. Vaasan seudun ongelmista, mutta eipä se taida auttaa minua valitsemaan omaa ehdokastani.

Olen asettanut tiettyjä demografisia odotuksia ehdokkaalleni. Niillä olen karsinut valtaosan ehdokkaista pois (ikä, sukupuoli, jne..). En suosi mitään puoluetta erityisesti, mutta joitakin puolueita olen tiputtanut armottomasti pois. Näitä ovat mm. Vasemmistoliitto, Perussuomalaiset ja pienpuolueet. Anteeksi vain Timo Soini, olet ihan kiva tyyppi, mutta samaa ei voi sanoa muista ehdokkaistanne. Maahanmuuttajapolitiikkanne tiputtaa teidät pois. Puolueella on sikäli merkitystä, että vaikka ‘väärän’ puolueen ehdokas olisi kuinka fiksu tahansa en suhteellisen äänten laskennan myötä halua antaa ääntäni ihan mille tahansa hihhulille.

Edellisiin vaaleihin poiketen olen nostanut Vihreät sallitulle listalle, siispä jäljelle jäävät Kokoomus, Keskusta, SDP, Vihreät ja RKP. Runsauden pula vaivaa siis. Demografia tosin kääntyy edukseni. Valtaosa ehdokkaista on pitkällä keski-iässään, joten ehkä tässä on vielä toivoa.

Ai niin, puolueilla on niitä politiikkaohjelmia. Pakko sanoa, mikään ei ole innostanut. En myöskään usko, että puoluetoimistossa kirjoitettu ohjelma puhuttulee kovin paljon Inarissa tai edes Vantaalla. Pääkaupunkiseudullakin esim. Vantaa ja Espoo elävät niin erilaisissa tilanteissa, että “one size fits all” -vaaliohjelma ei oikein innosta. Jotenkin noita puolueita pitäisi silti rankata pois.

Vaalikone avuksi? Vaalikoneiden yksi ongelma on, että kun mielipide osuu johonkin välimaastoon, niin on vaikeaa valita jompikumpi. Useamman ehdokkaan soisi kirjoittavan myös tekstuaalisen vastauksen ja kommentit, ne avaavat ajatuksia paremmin. Vink, vink!

Mielenkiintoista on nähdä miten Kauhajoen ampumakohtaus ja talouden syöksykierre vaikuttavat vaaleihin. Talouden ongelmien luulisi siirtävät äänestäjiä SDP:lle ja Vasemmistoliitolle. Kokoomus menettänee suosiotaan. Perussuomalaiset tekevät nähtävästi huiman nousun – Keskustan kustannuksella?

Joitakin alustavia ehdokkaita olen tunnistanut. Pitäisi jaksaa käydä lukemassa heidän blogejaan ja avata vähän heidän ajatuksiaan enemmän. Todennäköisesti valitsen kahden tai kolmen puolueen väliltä ja silloin persoonalla on merkitystä. Tärkeää on, että koen henkilön ajavan niitä asioita, jotka ovat minusta kotikunnalleni tärkeitä pitkällä tähtäimellä, mutta erityisesti, että seuraavan 4 vuotta hän panostaa aiheisiin, jotka ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä. Siis mitä minä odotan saavani vastineeksi verovaroilleni.