mundic.net

Täytyy peesailla Olli Koskea, joka kyseenalaisti Talouselämän ja Vihreiden tarkoituksen. Jälkimmäisessä olen kyllä vähitellen ollut siirtymässä hyödyllisen puolelle. Talouselämän tarpeellisuutta olen kyseenalaistanut jo pidempään. Tosin hieman eri syystä kuin Olli Koski. Lehden journalistinen anti on kylläkin syynä. Aika yksipuolista ja hampaatonta uutisointia unohtamatta joka viikkoista Nokia-juttua. Liekkö lehti yli kolmeen vuoteen ilmestynyt ilman mainintaa Nokiasta?

***

Vaan Vihreät… Hallitusvastuu painaa ja yhden asian puolueen on pakko muuttua yleispuolueeksi. Vihreät ovat minusta kyllä avanneet ihan hyviä keskusteluita, mutta heidän näkemyksensä ovat sen verta kaukana muista puolueista, että ei niistä pysty edes kompromissia tekemään, otetaan nyt esimerkiksi tämä perustulo. Jäljelle jää ydinvoiman vastustaminen, joka nytkin on muuttunut harkitsemisen arvoiseksi vaihtoehdoksi!! No, ehkä vain paperilla, mutta enää ei marssita hallituksesta! Onko tässä  uhmaikäinen kasvamassa murrosiän kautta aikuiseksi?

Vihreiden pitää kyllä alkaa tavoittelemaan jotain muutakin kuin ydinvoiman vastustusta, koska muuten siitä tulee samanlainen hampaaton apupuolue kuin RKP:stäkin. Kommentoikaapa, onko Vihreät kasvukeskusten Keskustapuolue? Siis poliittisesti keskellä, helppo äänestyskohde nuorille ja ajaa keskeisesti yhden demografisen ryhmän etua. Vihreillä se kannattajajoukko on nuoret ympäristötietoiset aikuiset ja Keskustalla taas maaseudun ja syrjäseutujen elinoikeuden puolustajat.

***

Viimeisenä peesauksena Gaia-blogin innoittamaana innovatiiviset taistelut ilmaston lämpeämistä vastaan. Samaan kategoriaan menee Discovery Channel:n Project Earth. Viihdyttävää? Kyllä. Mutta mitä se meille opettaa? Antaa virheellisen tunteen, että ihmisen pitäisi pyrkiä säätelemään maailman ilmaston tilaa poistamalla hiilidioksidia, himmentämällä aurinkoa, lisäämällä pilviä, heijastamalla auringon valoa pois, jne… Perusasiat jäävät unholaan, kuten hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Houkuttelevia ja kalliita ajatuksia, joiden seurauksena voimme aiheuttaa vain isomman katastrofin, kun yritämme leikkiä jollakin, jota emme ymmärrä. En ole muuten tuota Risto Isomäen kirjaa lukenut, joten hakun enkä väärää puuta.

***

P.S. Tapasin taannoin kolmekymppisen naisen, joka kiisti koko ilmastonmuutoksen ja väitti kaiken johtuvan normaalista kausittaisesta maapallon lämpenemisestä. Järkytyin niin, että en tiennyt mitä sanoa. En kehdannut kaverin kaverille alkaa vauhkoamaan…

Poliittinen keskustelu on aihe, joka saa minut välillä hämmentyneeksi. Mitä eroa on keskustelun avauksella ja varsinaisella keskustelulla? Missä keskustelu pitäisi käydä? Entä koska keskustelu päättyy? Mikä on hyvää poliittista keskustelua? Ketkä saavat osallistua keskuteluun? Päädytäänkö keskustelussa johonkin tulokseen? Syntyykö konsensus, vai lopahtaako keskustelu kun se ei enää ketään innosta tai syntyy jokin uusi aihe?

Maahanmuuttokeskustelusta on jo enemmän avauksia kuin jaksaa seurata, esimerkiksi Katainen vaati avointa keskutelua myös maahanmuuton ongelmista, Oras Tynkkynen valitteli, että Vihreillä ei ole liikkumatilaa maahanmuuttokeskutelussa ja Ahtisaari vaati kehitysavun remontointia. Mikko Välimaa pohti, joko Ahtisaaren alustus riittäisi keskusteluun.

Aineksia keskusteluun luulisi olevan, mutta kovasti keskustelut tuntuvat jäävän pelkiksi alustuksiksi ja avauksiksi. Jonkun pitäisi nyt esittää jotain konkreettisempaa, muuten tämäkin aihe hyytyy keskustelun odotteluun. Timo Soinille vinkki. Kun Soinia kerta niin kovasti ärsyttää jatkuviin rasisti-kyselyihin vastaaminen, niin voisiko Perussuomalaiset osoittaa olevansa salonkikelpoinen puolue avaamalla asiapohjalta mitä maahanmuuttopolitiikassa pitäisi muuttaa. Toisaalta Keskusta voisi yrittää syödä Soinin kannatusta käsittelemällä asiaa avoimesti. Matti Vanhanen mainitsi, että on valmis menemään barrikadeille rasismia vastaan.

Keskustelu on jumahtanut lähtökuoppiinsa, koska kukaan ei halua olla rasisti. Siis moittia ei saa, arvostella ei saa, uskaltaako sitä edes pohtia kehitysaihioita? Ja nyt puhun maahanmuuttopolitiikasta – en maahanmuuttajista. Miksi ei voi keskustella sitä onko kotouttaminen onnistunut? Miksi ei voi pohtia miten estää Ahtisaaren luonnehtimaa kehitysmaita vaivaamaa massatyöttömyyttä ja sen aiheuttamaa maastamuuttoa? Perussuomalaistenkin pitäisi ottaa joku tolkku puheisiinsa. Maahanmuuttajia ei kaivata, heidän kotouttamiseen ei pitäisi laittaa rahaa ja tukea pitäisi ohjata kehitysmaihin ongemien estämiseen. Mutta vaikea on uskoa, että Perussuomalaiset nostaisivat kehitysapua, kun rahat pitäisi käyttää mielummin suomalaisten köyhien tukemiseen. Ei voi ratsastaa kahdella hevosella.

P.S. Suomen Kuvalehti on mielenkiintoinen edelläkävijä Suomessa lehtien verkkosivujen kehityksessä. SK on ottanut käyttöön Uutisvirran, johon nostetaan myös lukijoiden kommentteja. Lisätietoja SK:n sivuilta.

En tästä lex Nokiasta ole niin innoissani kuin moni muu netissä. “Innoissani” – eli en jaksa jauhaa tästä aiheesta. Mutta pitää yksi lyhyt kommentti kirjoittaa Kimmo Sasin sanomisista Ylen A-Talk-ohjelmassa.

Sasi yritti selittää ohjelmassa, että yrityssalaisuuksia sisältävissä järjestelmissä on tiukka käytön seuranta ja kaikesta tiedostojen käytöstä jää jälki, joten jos joku jonka ei pitäisi ko. aineistoa nähdä käy hakemassa tiedot tai tallentaa sen muistitikulle siitä jää jälki ja tiedon vuotaja voidaan kyllä jäljittää – eikä tässä ole siis kyse vain sähköpostin urkkimisesta.

Sasin selitystä kuunnellessa tuli “hohhoijaa”-olo. En tiedä missä tietotekniikan ihmevaltiossa ja tiukkojen prosessien maailmassa Sasi elää, mutta ei taida Sasin kuvaus olla tästä maailmasta. Sensitiivistä yritysmateriaalia on levällään, sitä vaihdellaan yrityksen sisällä aika kepeästi, sitä jää kopiot omille kannettaviin. Ei ole mitään keskitettyä lokia, johon jää tieto, että tämä henkilö haki tämän materiaalin esim. dokumentinhallinnasta antoi sen sähköpostitse, muistitikulla tai langattoman tiedonsiirron välitysellä työtoverilleen, joka sitten vuosikin tiedon. Sasi maalaili vähän turhan kaunista kuvaa ideaalimaailmasta, jossa tietoa hallitaan systemaattisemmin.

Yki sananen vielä. Juontaja Jan Andersson oli kyllä aika puolueellinen juontaja. Aika selkeästi hän tuki lain vastustajia.

Kun lueskelee Ylen teettämiä kannatuslukuja, niin ei paljon naurata. Tai ehkä, jos on kokoomuslainen tai perussuomalainen. Vastaavanlaisia tuloksia tuli Helsingin Sanomien tutkimuksessa. Jos noihin lukuihin nyt yhtään on luottaminen niin Keskusta on saanut taitettua reilut kolme kuukautta jatkuneen syöksykierteen. Demarit sen sijaan ovat onnistuneet vajoamaan entisestään. Mikä on jo oppositiopuolueelle jonkin sortin saavutus. Luulisi, että näinä aikoina hallitus kärsisi kannatuksessa, mutta Kokoomus senkun porskuttaa.

Minulla on tapana usein mennä altavastaajan puolelle. Politiikassa pidän jonkinlaisesta kauhun tasapainosta, jossa kolme jotakuinkin yhtä vahvaa puoluetta kamppailee keskenään. Demonkratia toimii paremmin kun aina on varteenotettava vaihtoehto. Mutta se siitä…

Kokoomus saa jotenkin käännettyä kaiken tekemisensä positiiviseksi ja energiseksi. Keskusta joutuu sen sijaan selittelemään ja kertomaan omille kannattajilleen huonoja uutisia. RKP – joka taitaa menettää sen ainoan euroedustajan – on puuduttanut omatkin kannattajansa olemalla vain kieliapupuolue.

Demarit lupailivat muutosta, mutta vastinetta ei ole tullut. Demareilla on nyt monta ääntä, mutta ei kovin montaa uskottavaa sellaista. Uudistus on jäänyt puolitiehen – jos on päässyt edes sinne asti. Kovin ovat Demarit nyt hukassa ja sekaisin. Nyt presidenttiehdokkaaksi kelpaa jopa Suvi-Anne Siimes. Ehdottajana eräs Eero Heinäluoma. Vaikea uskoa, että Siimes suostuisi – vaikka Heinäluoma tulisi hattu kourassa SDP:n presidenttiehdokkaaksi pyytämään. Muistelen, että Siimes kirjassaan maalaili tarinaa, jossa Heinäluoma halusi Jäätteenmäen eron aikoihin tuhota Siimeksen poliittisen uran, koska Siimes ääneen uskalsi ihmetellä SDP:n toimia ja epäili SDP:n kostavan vaalien Irak-gaten.

Mutta, Johannes Virolaista lainaten:

“Päivänpoliittiset kiistat unohdetaan nopeasti. Poliittinen muisti on kaksi viikkoa.”

beyond the blackboard hd

Kuuntelin puolella korvalla Ylen Aamu-TV:n keskustelua lex Nokiasta ja siitä painostiko Nokia lakimuutokseen. Ei siinä mitään mielenkiintoista ollut. Mieleen jäi lähinnä Hannes Mannisen kommentti, joka ei aiheeseen liittynyt kyllä mitenkään. Mannisen mielestä Internetiin pitäisi saada rotia ja hänen nimissään mm. lähetetään sähköposteja – mikä ei ole suotavaa.

Ensinnäkin, lex Nokia ei ratkaise Internetin teknisiä ongelmia ja identiteettivarkauksia tai toisena esiintymistä. Siinä määrin kuin minä lain tunnen, niin se sallii yritysten ja yhteisöjen sähköpostipalvelimista vastaavien henkilöiden tutkia sähköpostien teletunnistetietoja – jos epäillään huomattavan arvokkaiden liikesalaisuuksien vuotamista. Vähän typerältähän tämä laki tuntuu, koska jos minä nyt vuotaisin liikesalaisuuksia, niin en minä niitä työpaikan sähköpostista edes lähettäisi. Mutta se on eri juttu se.

Mannisen ongelmana on ollut se, että joku on lähettänyt tekaistua sähköpostia Mannisen nimissä. Ikävää, mutta ei tämä ole vain Internetin ongelma. Kyllä toisen nimissä voi tavallista postiakin lähettää, esim. itsenäisyyspäivän linnan kutsuja. Se, että toisen nimissä voi lähettää helposti sähköpostia tietysti tekee tästä helpompaa ja houkuttelevampaa kuin kirjeiden lähettämisen. Mutta ei lex Nokia, eikä kyllä mikään mukaan laki sitä estä. Kyse on teknisestä ongelmasta. Vaikka kuinka yritysten ja yhteisöjen sähköpostipalvelimien liikennettä seurattaisiin yhä kuka tahansa voi netissä lähettää postia Hannes Mannisena – jos mieli tekee.

Hannes Manninen, joka muuten olet ihan mukava ja osaava, niin toivoisin, että paneutuisit asioihin vähän paremmin. Olisi mukavaa, että kansanedustajat tietäisivät mitä lakeja ovat säätämässä.

Luulisi, että hallituspuolueisiin tai toiseksi suurimpaan puolueeseen saisi hyviä presidentti- ja puoluejohtajaehdokkaita. Vaan ei ole helppoa! Kepu on kaivamassa Jäätteenmäkeä presidenttiehdokkaaksi. (!) Jos Olli Rehn ei pääse EU:n ulkoministeriksi, niin ehkä hän tulee ja pelastaa Keskustan Jäätteenmäeltä.

Vihreät etsii epätoivoisesti Anni Sinnenmäelle haastajaa. Mahtaakohan Heidi Hautala viitsiä lähteä pelastamaan Vihreitä vielä kerran presidenttiehdokkaana?

Ja mitäs vaihtoehtoja demareilla sitten on? Presidenttiehdokas Urpilainen? Tuskin. Entä Lipponen tai Tuomioja? Ei todellakaan.  Demareilla sentään huonoja ehdokkaita on enemmän kuin Keskustalla.

Kokoomuslaisia riittäisi vähän joka tehtävään. Ainakin jos Häkämieheltä kysytään. Huolensa kullakin.

Kannattaa käydä lukemassa Osmo Soininvaaran juttu Itämeren lohesta. En ihan allekirjoita kaikkea, mutta perusteluissa on järkeä. Kaupanpäälle tarina lähihistoriasta.

On se vaan jännää, että niinkin pienessä joukossa kuin 200 hengen eduskunnassa on tukku edustajia, jotka eivät herätä mitään tunteita. Jos kadulla kävelee vastaan, niin tuskin heitä edes noteeraa. Olen tätä miettinyt useamminkin. Ensimmäisen kauden kansanedustajan vielä ymmärtää: ei pääse telkkariin kommentoimaan, jutut lehtiin eivät mene läpi ja muutenkin menee opiskelun puolelle.

Mutta eduskunnassa on kansanedustajia, jotka ovat istuneet siellä vuosia ja siltikään en pysty sanomaan heistä juuta enkä jaata. Joko he hoitavat hommansa hiljaa ja hyvin tai siinä huonommassa tapauksessa hoitavat asianasa mutta eivät juuri muuta. Vähän kuin eläkevirkaa hoitaisivat. Kaipaisin vähän läpinäkyvyyttä tähän. Onneksi moni pitää sentään blogia.

Otetaan nyt esimerkiksi Mika Lintilä (kesk). Liekö hän harmaa eminenssi vai mikä, mutta ei hän paljon melua itsestään pidä. Lintilä on kolmannen (!) kauden kansanedustaja ja verojaoston puheenjohtaja. Kokemusta ja vastuuta siis on. Pohjanmaan miehestä ei tule muuta mieleen kuin eduskunnan taannoinen Hesarin juttu eduskunnan seksuaalisesta häirinnästä. Josta Hesari (kirjoittaja ja päätoimittajat) sai siis syytteen. Lintilä taisi myös arvostella Keskustaa ja Jarmo Korhosta kunnallisvaalien jälkeen.

Lintilä haluaisi uudistaa ja oikeudenmukaistaa verotusta. Siihen viittasi Helsingin Sanomatkin tänään. Olikohan tämä avaus siihen kaivattuun keskusteluun? Ei kovin keskustelua herättävää ja järisyttävää. Ei sen puoleen aikalailla samoilla linjoilla olen. Verotuksen oltava oikeudenmukaista (palkkatuloista maksettava palkkatulojen verotus, eikä “esitetä yrittäjää”). Yrittäjille taas pitää olla matalampi verotus – he kuitenkin ottavat riskiä ja ovat sijoittaneet osan tuloistaan yritykseen. Jotakin mitä palkkatyöläinen ei tee.

Väitän, että valtaosa on näistä asioista samaa mieltä. Joku Palkansaajien tutkimuslaitoksella voi olla eri mieltä, mutta eiköhän oikeudenmukaisesta verotuksesta olla samaa mieltä. Kyllä progressiivinen verotus saa Suomessa kannatusta. Siispä ehkä enemmän pitäisi keskutella siitä miten ongelmia voidaan ratkoa ja miten verotus pidetään yhtä aikaa yksinkertaisena, oikeudenmukaisena ja selkeänä. Ja miten edetä. Mutta ehkä minä olen tulkinnut kansan mielipiteen väärin.

Tekoja odotellessa varmaan saadaan lukea lisää näitä verotukseen liittyviä kommentteja jostakin. Saadaanpa jotain täytettä lehtien sivuille.

Poiketen normaaleista aiheistani, en malta olla kirjoittamatta urheilupolitiikasta. Yle uutisoi, että Olympiastadion ei kelpaa Euroopan jalkapalloliitolle (UEFA) enää EM-karsintaotteluiden pelipaikaksi vuonna 2010 alkavissa karsinnoissa. Nurmen pitäisi olla neljä metriä leveämpi. Tilaa leventää ei ole, kun ympärille pitäisi mahtua juoksuradat ja pituushyppypaikat. Pitäisi siis muuttaa Stadionin perustuksia, muuten ottelut siirtyvät Finnair-stadionille tai Ratinaan.

Vaan eipä sitä Stadionin nurmea levennetä ihan noin vain. Yllätys, yllätys, Museovirasto suhtautuu nuivasti arkkitehtuurisen urheilupyhätön rakenteisiin koskemiseen. Pakko myöntää, että Olympiastadion on yksi asia joka saa minut tuohtumaan. Olen ollut Stadionilla sekä katsojana, että töissä urheilutapahtumissa. Myös niissä surullisen kuuluisissa 2005 MM:ssä sain ottaa vastaan ukkosmyrskyn ja kiittää Museovirastoa siitä, että katosta ei minun päälläni ollut. Olen jonottanut siellä olemattomiin vessoihin, tullut tuupituksi hotdog-standillä, joka ei sovi yhtään rakennukseen, mutta on raahattu sinne jostakin kadulta. Olen hävennyt silmät päästäni stadionin surkeita palveluita.

Minusta tuntuu, että Museoviraston intendentit eivät juuri stadionia ole käyttäneet. Eihän kukaan voi sen jälkeen perustella mitenkään miksi stadionia ei voisi kehittää! Meillä on nyt kaksi vaihtoehtoa Olympiastadionille:

1. Voimme hyljätä sen, muuttaa muualle. Todeta, että rakennus on sen funktiota tärkeämpi*.  Unohtaa miksi Stadion alunperin rakennettiin ja jättää sen muistomerkiksi 1952 olympialaisista. Voimme järjestää sinne arkkitehtiopiskelijoille kierokäyntejä ja kertoa, että tämä nyt homehtunut stadion on aikamme uljauden jäänne. Hienoa arkkitehtuuria, menneitä urheilutapahtumia jotka nyt on siirretty muualle.
2. Tai voimme hyväksyä, että Olympiastadion on tarkoitettu käytettäväksi ja se on rakennettu urheilijoille ja katsojille ja se vaatii nykyaikaistamista. Järkeilemme, että Suomeen ei kannata uutta stadionia rakentaa, vaan kustannustehokkainta ja Olympiastadionia kunnioittavin ratkaisu on päivittää se Stadionin henkeä kunnioittaen siihen kuntoon, että sitä voi taas hyvillä mielin käyttää seuraavat 70 vuotta.

Stadionin pelastamisella tarkoitan nimen omaan sitä, että pelastetaan se alkuperäiseen käyttöönsä! Muuten meillä on järkyttävän iso muistomerkki Helsingissä paraatipaikalla! Sekä palloliitto (Pekka Hämäläinen), Urheiluliitto (Antti Pihlakoski) ja Stadionsäätiö (Maija Innanen) näyttävät olevan samoilla linjoilla Stadionin kehittämisestä. Kaikki haluavat käyttää Olympiastadionia, kukaan ei halua rakentaa Suomeen uutta stadionia. Kaikki haluavat, että Stadion on urheilijoiden ja katsojien paikka, jota voidaan käyttää suurtapahtumien näyttämönä.

Tästä asiasta minä olen valmis barrikadeille ja osallistumaan keräyksiin ja allekirjoittamaan adressin. Ihan mitä vain, että Museoviraston päähän saadaan taottua järkeä. Ja voin kertoa myös mitä minä Stadionille tekisin:

• Kattaisin stadionin kokonaan. Se alkuperäinen suunnitelma oli minusta parempi kuin nykyinen toteutunut. Mutta minkäs teet.
• Rakentaisin Stadionin itäpuolelle matalamman mutta Stadionissa kiinniolevan osion, jossa olisi yleisötiloja (ravintolat, vessat, jne.) Vähän samaan tyyliin kuin A-katsomon aula.
• Vastaavat suljetut yleisötilat pitäisi rakentaa myös etelä ja pohjoispäätyihin, mutta pienempinä.
• Stadionin itäpuolen kävelyreittiä siirtäisin siis idemmäksi.
• Tekisin tietysti UEFA:n vaatimat muutokset
• Mikäli mahdollista kasvattaisin katsojamäärää

Ideoitani saa käyttää vapaasti. Toivon, että tämä on onni onnettomuudessa ja nyt tehdään se mitä olisi pitänyt tehdä jo 2005  yleisurheilun MM-kisoihin.

*) Stadion edustaa muuten tyyliltään funktionalismia…

Timo Soini tuohtui Keskustan Verkkoapilassa pohtimaan ehdokkuutta eurovaaleissa:

“- En vielä tiedä, voinko laskea moraalitasoni yhtä alas kuin EU.

the back-up plan ipod

- Tulisi kyllä vaaleihin uutta kipinää. Voitaisiin mitata kansan todellinen suhtautuminen EU:hun ja Lissabonin sopimukseen. Ne, jotka eivät hyväksy Lissabonin sopimusta, voisivat äänestää perussuomalaisia, Soini kaavailee”

Soinia pännii se, että “väärin äänestänyttä” Irlantia laitetaan EU:ssa ruotuun ja äänestämään uudelleen. Sinällään ymmärrän Soinia. Mutta toiselta kannalta ajatellen Irlanti saa nyt tärkeiksi kokemiaan muutoksia läpi tämän sopimuksen viilauksen myötä. Nyt Irlanti voi taas ottaa kantaa kelpaako tämä sopimus heille.  Samalla tavoinhan toimii moni muukin neuvottelu, verrataan nyt vaikka tuttuja TUPO-neuvotteluita.  Neuvottelijat tuovat esityksen päätettäväksi ja esim. liittovaltuustolle. Jos sopimus ei kelpaa, niin neuvoteluja jatketaan – ehkä. Ei tässä sen kummemmasta asiasta ole.

Timo Soini on minusta ollut suoraselkäinen mies ja todennut aina, että jos on ehdolla johonkin pitää myös olla valmis ottamaan paikka vastaan. Soini on kritisoinut Paavo Väyrysen venkoilua ja vedätystä siinä toimiiko hän europarlamentissa vai eduskunnassa.  Ymmärrän Timo Soinin kovan halun mitata  Perussuomalaisten todellinen kannatus ja Suomen EU-vastaisuus eurovaaleissa.  Perussuomalaisilta kun puuttuu näyttävä ja uskottava eurovaaliehdokas.

Minä toivon, että Soinin puheet Verkkoapilassa olivat vain leikkiä ja hänen irlantilaisia kohtaan tunteman sympatian aiheuttamaa suuttumusta. Mutta jos Soini todella aikoo ehdokkaaksi, toivon kyllä että Soini myös lähtee Euroopan parlamenttiin, jos hänet sinne valitaan.  Saisit hävetä, jos Soini aiot  ehdolle vain kerätäksesi ääniä Perussuomalaisille.