Pitkästä aikaan tuottava
En ole pitkään aikaan ehtinyt kirjoittamaan blogiakaan. Nyt ajattelin ihan lyhyesti kommentoida (taas) tuottavuusasioita. Helsingin Sanomat uutisoi, että Valtion tuottavuus ohjelman yhteydessä on lupauksista huolimatta irtisanottu ihmisiä. Intiassa taajaan reissaava kansanehdustaja Jyrki JJ Kasvi kommentoi koko hanketta osuvammin:
“Käytännössä tuotoksen määrä pienenee samalla suhteessa kuin panos, jos toimintatapoja ei samalla muuteta. Samoilla toimintatavoilla toimittaessa _tuottavuus_ on siis vakio!”
Olen tainnut aiemminkin todeta tässä blogissa, että leikkaamisen ja vähentämisen sijaan olisi tärkeämpää keskittyä siihen, miten olemassaolevilla resursseilla voitaisiin tehdä asiat paremmin. Tuottavuusohjelma pyrkii kyllä vastaamaan myös oikeaan ongelmaan: suurten ikäluokkien ikääntymiseen. Mutta vaikka tavoite onkin ylevä, niin tavat ovat väärät.
Kasvi myös huomauttaa blogissaan aivan oikein:
“Tuottavuuden parantaminen vaatii siis investointeja, investointeja esimerkiksi uuteen osaamiseen ja teknologiaan, koneisiin ja ammattitaitoon, joiden avulla toimintatapoja voidaan muuttaa.”
Törmään tähän töissäni aina silloin tällöin. Tarve muuttua ja kehittyä kyllä tunnistetaan, muta siihen ei haluta investoida. Tuottavuutta haetaan vippaskonsteilla tai riittämättömillä investoinneilla. Investointi teknologiaan voi olla helpompi perustella kuin investointi teknologian oikeaan ja järkevään käyttöönottoon, prosesseihin, koulutukseen ja muuhun höttöön – jolla varmistetaan, että tuottavuustavoitteet oikeasti saavutetan.
