mundic.net

Valtionvarainministeri Jyrki Katainen on saanut viime aikoina paljon arvostelua osakseen Suomen elvytyspolitiikan tehottomuudesta. Kataista on mm. arvosteltu Hesarissa, Suomen Kuvalehdessä ja Demarissa eri asiantuntijoiden ja vaikuttajien taholta. Olen kyllä Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomalan kanssa vähän samoilla linjoilla, että Katainen on ymmärtänyt elvytyksen väärin. Jos valtio ei investoi, niin ei siinä kokonaiskysyntä juuri muutu, vaikka lainaa otettaisiinkin verovähennysten toteuttamiseen.

Mikä minua erityisesti Kataisen elvytys-strategiassa ottaa päähän on se, että nykyinen elvytysmalli ei luo mitään uutta, eikä korjaa vanhaa. Eli Kataisen elvytys on tulonsiirto työntekijöille, mutta näillä rahoilla ei rakenneta mitään minkä varaan uutta kasvua voitaisiin rakentaa. Teitä, rautateitä, julkisia rakennuksia ei korjata. Suomen infrastruktuuria ei rakenneta tai edes pidetä kunnossa, vaikka se nyt olisi edullisinta ja toisi rakennusteollisuudellekin kaivattua työtä. Kataisen malli siis näivettää yhteistä pääomaamme, koska joko siitä täytyy tulevaisuudessa luopua tai korjata se kalliimmalla, kuin nyt sen olisi voinut tehdä.

Suomessa lama myös kestää pidempään kuin muissa maissa, koska esim. Suomen metalliteollisuus saa tilauksia ulkomailta vasta, kun siellä on luottoa talouteen niin paljon, että investointeja aletaan tehdä. Koska lama kestää Suomessa pidempään, olisi moni hankkeita saatu käynnistettyä ja jopa toteutettuakin.Mutta ei.

Elinkeinoelämän keskusliiton Leif Fagernäs meni ja ehdotti roimaa korotusta eläkeikään. Eläkkeelle pitäisi päästä vasta 67-vuotiaana. Alkaa tuntua siltä, että Jukka Rantalan työryhmä ei mitään erityisen rakentavaa saa aikaiseksi. Fagernäsin avasi pelin nokittamalla Vanhasen esittämää 65 vuotta.

Keinoista tunnutaan olevan kovin eri mieltä. Älyttömältä tuntuu osa-aikaeläkeputken tukkiminen, kun sitä nimenomaan käyttää työnantaja, kun se haluaa päästä eroon työntekijöistään. Suotta siitä työntekijää syytetään. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta ei työntekijä ilman työnantajan suostumusta voi siirtyä osa-aikaeläkkeelle tai varhennetulle eläkkeelle. Turha siinä on työvoimapulaa sitten syyttää, jos päätös on työnantajalla! Ehkä olisi syytä yrittää saada pidennettyä niitä työuria myös sieltä alkupäästä. Mutta tuskin siihen keskitytään, koska se olisi vaikeaa! Paljon helpompaa on vain vaatia kaikilta 40 vuoden työuraa.

Pitkät opiskeluajat ja nuorisotyöttömyys ovat rakenteellinen ongelma, johon on vaikeampi puuttua. Siksi on helpompi vaatia 67 vuoden eläkeikää, kuten Fagernäs teki. Saati sitten jos yritetään parantaa työssäjaksamista, sehän maksaisi työnantajalle. Nuo kaikki toimet ovat pehmeitä, eivätkä takaa tuloksia. Siispä parempi on vain määrittää absoluuttinen raja, että eläkkeele ei päästä ennen kuin 67-vuotiaana tai vielä mielummin 69-vuotiaana.

Saas nähdä mitä Rantalan ryhmä saa aikaiseksi. Ukaasihan on, että jos pehmeitä keinoja ei löydy, niin hallitus voi nostaa eläkeiän 65 vuoteen. Arvatkaa vain kuin tässä käy…

Suomi hakee uutta kasvua vihreästä teollisuudesta. Jos ei nyt tulevaisuuden nokioita, mutta menestyjiä toivotaan yrityksistä jotka kehittelevät tuuli- ja aaltoenergiaa tahi biopolttoaineita. Tämän päivän mielenkiintoisin uutinen oli, että Haminaan vastikaa investoinut Winwind ilmoitti, että se siirtää yhden megawatin voimaloiden valmistuksen Iistä Intiaan.

Sinällään tämä ei ole yllätys, koska nuo 1 MW:n tuotteet ovat Euroopan markkinoille liian pieniä. Uudessa Haminan tehtaassa kootaan 3 MW:n voimaloita, jotka toivottavasti käyvät paremmin  kaupaksi. Mutta, mutta. Vaikka tuulivoimaloiden piti olla sitä tulevaisuuden teollisuutta, joka korvaisi metsäteollisuuden kutistumista. Vaan ennen kuin tuulivoima edes ehti kasvaa, se jo sopeutuu kansainväliseen kilpailuun.

Tätähän se globaalisaatio on. Työ teetetään siellä missä se on edullisinta. Vaikea uskoa, että Suomessa konepajateollisuudellakaan olisi auvoiset ajat edessä. Suunnittelu ja uusien tuotteiden kokoonpano Suomessa kannattaa vielä tehdä, mutta kuten Winwind jo teki, niin elinkaaressa pidemmällä olevat tuotteet teetetään muualla.

Tuntuu tämä vihreäteollisuuskin jääneen puheiden asteelle. Panostuksia valtiovallalta ei ole paljon kuulunut. Jokohan sekin juna on jo ehtinyt mennä…

Tämän päiväinen hallituksen perääntyminen pitäisi kai laskea hallituksen arvovaltatappioksi. En minä kyllä sitä voitoksikaan laskisi, jos hallitus olisi vastoin yleistä mielipidettä ja työmarkkinajärjestöjen tukea väkisin runnonut eläkeiän noston läpi. Jos olisin vainoharhaisempi epäilisin, että tämä oli laskelmoitu neuvottelutaktiikka hallitukselta. Työmarkkinajärjestöille tarjottiin niin huonoa ratkaisua, että kompromissi saatiin ruuvattua tiukalle.

Tänään tehdyn kompromissin lopputulemahan on aika lailla sama, ellei jopa parempi. Jos keskimääräinen eläkeikä nousee kolmella vuodella kahden sijaan, niin tämähän kelpaa hallitukselle. Toki vanhuuseläkkeen alaikäraja säilyy samana, mutta kovin kaukana tuo keskimääräinen eläkeikä on siitä tällä hetkellä. Sopisiko olettaa, että alaikäräajan nosto nostaisi keskimääräistäeläkeikää noston verran. Eli, jos tavoite toteutuu, niin tämä olikin hallitukselle parempi ratkaisu?

Lopputulemaan hallitus lienee tyytyväinen. Matkalla tulleisiin imagokolhuihin tosin ei voi olla tyytyväinen. Kyllä tästä menettelytavasta vielä Vanhanen ja Katainen saavat kuulla moneen kertaan. Urpilainen yrittää tätä käyttää hyödykseen, mutta hankalahan lopputulostakaan on haukkua, kun se on juuri sitä mitä SDP halusi.

Osoittihan tämä Vanhaselta aikamoista ylimielisyyttä. Mutta tohdin väittää, että jos hallitus olisi aloittanut neuvotteluilla työmarkkinajärjestöjen kanssa niin tavoitteeksi asetettu keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä olisi jäänyt puoleen nyt asetetusta tavoitteesta. Onni onnettomuudessa.

Tarkoitus ei silti pyhitä keinoja. Ja sekös tässä harmittaa, että meillä on hallitus, joka on röyhkeä ja ylimielinen.

Tällä viikolla Matti Vanhanen on selitellyt päätöstä eläkeiän nostosta. Jokunen muukin ministeri on joutunut tätä perustelemaan. Jyrki Kasvi valitteli Vihreiden puoluevaltuuskunnassa pitämässään puheessaan ja blogissaan:

“Tulevaisuusselonteon jälkeen Suomessa ei tapahtunut neljään vuoteen mitään. Viimein viime viikolla tehtiin kaksi kriittistä päätöstä – päätettiin vähentää lukion jälkeisiä välivuosia ja päätettiin nostaa eläkeikää.”

Tottahan tämä on, mutta kyllä tämä pidemmäin kuin neljän vuoden tekemättömättymyyden tulos. Ei suurten ikäluokkien eläköityminen varsinaisesti tullut kenellekään yllätyksenä. Aikaisemmat hallitukset eivät hirveästi ole aiheeseen viitsineet koskea. Kasvi luetteli puheessaan innovatiivisempia ratkaisuja. Suomen ratkaisumalli ei lisää tuottavuutta, eikä luo uutta työtä. Se vain pyrkii lisäämään työvoiman saatavuutta – ja sitäkin pakolla.

Matti Vanhanen on jo pidempään puhunut siitä, että hän haluaa olla ratkaisemassa suurten ikäluokkien eläköitymisen ongelmaa. Nyt hän on yhden avauksen siihen tehnyt. Toivottavasti tulee muitakin – vähän innovatiivisempia. Kyllä tässä pyyhkeitä pitää antaa nykyiselle, mutta ennen kaikkea edellisille hallituksille. Se on myöhäistä katua, kun paskat on housussa, kuten on tapana sanoa. Niitä innovatiivisempia ratkaisumalleja olisi pitänyt hakea jo aikaa sitten.

Enempää en tästä aiheesta jaksa enää kirjoittaa. Ehkä korkeintaan jos tuosta välikysymyksestä jotain ihmeellistä ilmaantuu.

P.S. Seurasin Vihreiden valtuuskuntaa välillä netistä livenä Twitterin kautta. Ihan hauska juttu. Tätähän Jenkeissä harrastettiin Obaman puheen aikana myös.

Pitää vielä kirjoittaa muutama sana hallituksen suunnitelmista nostaa eläkeikää. Kävin lueskelemassa opposition päivitetyt reaktiot – jos niitä nyt oli päivitetty. SDP:llä ei ollut tänänä juurikaan mitään uutta sanottavaa. Kristilliset tukevat kyllä hanketta, mutta eivät tapaa jolla se tehdään. Olen kyllä samaa mieltä, että pimennossa käsittely on törkeää. Soini jauhaa one-linereitaan – vailla juurikaan mitään sisältöä. Saanen sanoa, että aika ponnetonta toimintaa. Sen sijaan työmarkkinajärjestöt olivat vielä tolkuissaan ja vaivaituivat ottamaan edes kunnolla kantaa.

“Palkansaajajärjestöt vastustavat jyrkästi eläkeiän nostamissuunnitelmia ja pitävät pöyristyttävänä sitä, että työeläkkeitä koskevassa ratkaisussa hallitus hylkäsi tulokselliseksi osoittautuneen kolmikantaisen valmistelun. Näin räikeätä irtiottoa kolmikantavalmistelusta ei työeläkeuudistusten historiasta löydy”

”Työelämää olisi uudistettava laadullisesti ja radikaalisti, jotta eläkeikä voisi nousta. Hallituksen linjapaperista ei löydy mitään työelämän laadulliseen kehittämiseen liittyviä uskottavia toimenpide-ehdotuksia”

download the godfather film in ipod formats

Mutta sitten varsinaiseen asiaan. SDP:n ja Jutta Urpilaisen reaktio oli seuraava:

“Käytännössä veronalennukset rahoitetaan siis nostamalla eläkeikää. Tämä on katkera yllätys monille ikääntyville työntekijöille.”

127 hours trailer

On tämä ikävä yllätys monelle muullekin kuin ikääntyville työntekijöille. Koska en nyt usko Urpilaisen viitanneen kolmekymppisiin! Riippumatta eduskunnasta ja riippumatta hallituksessa eläkeratkaisut ovat aina olleet edullisia vanhemmille ikäluokille. Tietyssä määrin reilua, mutta kun eduskunnan keski-ikä on mikä on, niin eihän se yllätä kenen etuuksia siellä ajetaan. Juuri vähän aikaa sitten eläkeikää nostettiin, samalla päätettiin, että jotta minä saisin saman eläkkeen kuin vanhempani minun pitää työskennellä heitä pidempään. Eläkettä siis leikataan, koska minun elinajanodotukseni on pidempi. Siis sen lisäksi, että minun pitää työskennellä iäkkäämmäksi, että pääsen eläkkeelle, minun pitää työskennellä pidempään, että saan saman rahan. Nyt tuota rajaa puskettiin taas pidemmälle ja EK ehdottelee, että voisihan sitä vielä korkeammalle nostaa. Tätä laskentamallia kutsutaan elinaikakertoimeksi, josta voi lukea vaikka Eläketurvakeskuksen ja Tilastokeskuksen sivuilta.

Ei tämä ole asia, josta päätetään kahden illan keskustelujen jälkeen! Ja kuten työmarkkinajärjestöt ja oppositiokin (vähän) ärähti, ei näin pidä näin merkittäviä asioita käsitellä! Ja kovin vähälle on jääneet ajatukset siitä miten joku ylipäätään jaksaa tehdä töitä 65-vuotiaaksi! Jotenkin en usko, että työelämä tästä yhtään keveämmäksi muuttuu.

Ja loppuun pyyhkeet Urpilaiselle, ottakaa nyt TE Sosiaalidemokraatit huomioon muutkin ikäluokat kuin 50+ myös näissä eläkeratkaisuissa, kun kukaan muu ei tunnu ottavan huomioon. Eli vaikka minäkin toki joka päivä ikäännyn, niin tuskin viittasit minun ikäluokkaani. Kivaa olisi, että eduskunnassa joku puolustaisi joskus meidänkin etuja. Mutta minkäs teet jos eduskunnan keski-ikä senkuin nousee vaali vaalilta.

Minun oli tarkoitus kirjoittaa ihan jostain muusta. Tarkoitus oli vanhaan tuttuun tapaan kehua Maria Guzenina-Richardsonia, naljailla Jutta Urpilaiselle, ihmetellä hallituksen ja SATA-komitean touhuja, pohtia mistä rahat työnantajien KELA-maksujen poistoon saadaan; todeta, että köyhyydelle ei tämän jälkeen todella haluta antaa kenkää ja loppuun ilkeillä, että taannoisessa Radion Ykkösaamussa Pekka Ravi oli todella ärsyttävä ja Guzenina-Richardson pyyhki hallituspuolueilla pöytää. Mutta koska nämä kaikki ovat menneen talven lumia, niin kirjoitanpa tämän päiväisistä tapahtumista.

Matti Vanhanen on pitkään jaksanut muistuttaa kansalaisia, että olemme isojen rakenteellisten haasteiden edessä. Rakenteelliset haasteet ovat tietysti ne samat joista meille puhuttiin jo 20 vuotta sitten: Suuret ikäluokat eläköityvät, vielä tulee työntekijä pula, lapsia syntyy liian vähän ja töihin meneminen kestää liian kauan. Vanhanen haluaisi jatkaa vielä ainakin yhden pääministerikauden näiden ongelmien ratkomiseen. Tänään politiikkariihen tuloksena ongelmat ovat sitten yllättäen ratkaistu.

Noin suit sait sukkelaan saatiin talouskriisin varjolla tämäkin muutos aika keveästi käsiteltyä. Toki tästä vielä keskustelua syntyy, mutta nyt kun tämä on hallituksen tavoitteeksi määritelty, niin tokkopa sillä keskustelulla enää paljon merkitystä on. Minusta tämä on mielenkiintoista siksi, että Vanhanen puhuu nyt suurista kokonaisuuksista, mutta 2010-luvun ongelmiin tämä on osaoptimointia aika moni muu asia jää tässä käsittelemättä. Eläkeiän korottaminen kahdella vuodella on vain yksi ratkaisu, tehokkuus, uusien toimintatapojen ja teknologioiden kehittäminen on toinen tapa selvitä ongelmista. Kovin pieni tuo Vanhasen mainitsema kokonaisuus nyt on.

“Kriisit tietysti useasti johtavat siihen, että asioita joudutaan katsomaan kokonaisvaltaisemmin. Ilman muuta nyt se on helpompi perustella ymmärrettävällä tavalla”

Tässä tapauksessa Vanhasen kokonaisuus on kyllä pienempi kuin osien summa. Pakko kyllä kysyä, että kuinka hyvää pataa Vanhasen toinen hallitus on EK:n kanssa, kun näitä viimeaikaisia linjauksia katselee!

Oppositio ja työntekijäpuoli eivät hallituksen esityksestä innostuneet. Jaa, ihan kiva. Aika hampaatonta touhua oikeasti!

Ei tämä eläkeiän korotus minua yllätä ja arvasin tämän tulevan ja ymmärrän kyllä syitäkin. Mutta vähän tulee vanha Radiolinjan mainos mieleen, jossa “hinta pompsahti juuri”. Nyt kävi eläkeiälle vähän samalla tavalla. Hallituksen muihin ajatuksiin verrattuna tämä tuntuu jopa tästä maailmasta olevalta! Olen kyllä naureskellut partaani kun olen lueskellut ministerien näkökulmia opiskelusta. Tavoitteet ovat kyllä ihan kivoja, mutta taitaa ymmärrys opiskelijan arjesta  puuttua.

Yksi suosikkini hauskoista esityksistä on “neitseellinen lisääntyminen“. Siis ylipäätään poliitikkojen odotuksen opiskelijoille ovat:

• Menkää heti toiselta asteelta (lukio, ammatikoulutus) jatko-opintoihin kulkematta harhapolkujen kautta
• Valmistukaa nopeasti
• Hankkikaa samalla lapsia
• Tehkää samalla töitä, että saatte työkokemusta
• Älkää tehkö liikaa töitä, että kuitenkin valmistutte nopeasti
• Hankkikaa ulkomaan kokemusta
• Älkää jääkö ulkomaille liian pitkäksi aikaa tai pysyvästi
• Työllistykää heti
• Pysykää terveinä ja työskennelkää pitkään

Ja tämä saavutetaan siis mm. estämällä niitä jotka eivät saaneet opiskelupaikkaa opiskelemasta pääsykokeisiin etukäteen (varsinkin kun ne pääsykoekirjat on kuitenkin samat kuin edellisvuotena):

“Vanhasen mukaan yksi keino olisi valintakoekirjojen julkistaminen vasta ylioppilaskirjoitusten jälkeen, jotta he olisivat samassa asemassa vanhojen ylioppilaiden kanssa pääsykokeisiin lukiessa. “

Siis, elämmekö me samassa maailmassa?? Pitäisi opiskella, töitä ei saisi tehdä, opintotuki on mitä on, työpaikasta ei ole varmuutta, mutta perhe pitäisi perustaa. Minä haluaisin tietää kuka nykyisistä ministereistä itse suostuisi moiseen ahdinkoon ja riskinottoon? Mutta bonuksena on se, että jahka töihin pääsee, niin siellä saa olla sitten pidempään – jos työpaikka säilyy.

Ei siinä mitään, olen samaa mieltä siitä, että opiskeluaikoja pitää lyhentää. Omassa tuttavapiirissä on useita joiden opiskelu aika oli kaksi kertaa pidempi kuin omani! Ja minä kävin ulkomailla vaihdossa, minä olin aktiivinen opiskelijatoiminnassa ja silti väitän, että olisin voinut valmistua nopeammin – niin ja valmistuin yli kaksi vuotta alle keskimääräisen valmistumisajan. Eli ei minulta löydy ymmärrystä näille 10 vuotta opiskeleville.

Minulla on yksi konkreettinen ehdotus siitä miten tätä voidaan nopeuttaa. Yliopistoissa pitää lähes aineesta riippumatta opiskella yleisopintoja. Yliopistoon hakuprosessia voisi kehittää siihen suuntaan, että opiskelijat voivat paremmin hyödyntää ‘vääärän’ pääainelinjansa opintoja vaihtaessaan suuntaustaan. Tosiasiahan on se, että varsin moni päätyy ensin opiskelemaan ihan jotain muuta kuin mistä valmistuu. Jos opinnot joutuu aloittamaan turhan alusta, niin tokihan opiskelut viivästyvät. Juu, tiedän kyllä Joustavasta Opinto-oikeudesta (JOO). Mutta jos yliopistoon pääseminen on kerta niin ongelmallista, niin ehkä sitä ensimmäisen vuoden opiskelua, JOO:ta voisi paremmin yhdistää. Muistaakseni jossain Keski-Euroopassa opiskelijoita sitten tiputetaan pois, jos he eivät pärjänneet. En toki tarkoita, että kaikilla pitäisi olla oikeus opiskella lääketieteellisessä, mutta eihän siinäkään ole mitään mieltä, että yliopistojen kemianlaitokset ovat lääketieteellisen kertauskursseja!

Palauttaisin kyllä nämä hallituksen näkemykset takaisin valmisteluun ja hakemaan sitä Vanhasen mainostamaa kokonaisvaltaista näkemystä, koska tulokset SATA-komiteasta ja hallituksen esityksistä viittaavat kyllä ihan johonkin muuhun.

Ei tässä voi kuin toivottaa kaikille muille kolmekymppisille lykkyä tykö, että ette pala loppuun ennen 65 (vai onko se sitten jo 67 tai 69) vuoden eläkeikäänne. Lycka till!

P.S. Kannattaa muuten käydä lukemassa Outi Alanko-Kahiluodon blogi.

Viime aikoina on pitänyt sen verran kiirettä, että kirjoittaminen on jäänyt. Aiheita olisi ollut. Mutta yksi nousee tietysti yli muiden – talouskriisi. Pääministeri Vanhanen ehdotti jo jättimäistä valtiovetoista investointiohjelmaa. Ja, Urpilainen kehui, että oikeilla linjoilla ollaan. Olen aiemminkin kirjoittanut, että kaipaisin enemmän valtiolta rohkeutta infrastruktuurin kehittämiseen. Nyt siihen lienee hyvä tilaisuus.

Toivottavasti löytyy hyviä kohteita. En itse ole niin innostunut jalka ja pyöräteiden tekemisestä, mielummin voisi tehdä rekkaparkkia, korjata sairaaloita ja kouluja, investoida vihreään energiaan jne. Kai noista jokunen pääsee listalle.

Mutta on tässä toinenkin aspekti. Mikkihiirirahan ja innovatiivisten rahamarkkinan tarina. Vähän tästä jo kirjoittelin aiemminkin. Finanssiala keksi rahoitusinstrumentteja, jotka olivat niin innovatiivisia, että niillä ei ollut enää juurikaan tekemistä reaalimaailman kanssa. Vähän sama kävi IT-alalla 2000-luvun vaihtessa. Silloin keksittiin mitä innovatiivisempia yrityksiä, mutta unohdettiin, että tulosta ei voi tehdä ilman myyntiä. Rahaa kyllä saa pankista ja sijoittajilta – mutta ei se muutu tulokseksi. Ja jossakin vaiheessa se lainattu raha loppuu. Tähän samaan ongelmaan ne pyramiditkin kaatuvat, joskus se rahan tulo loppuu… Toiset tekevät sen isolla rahalla  Yhdysvalloissa (Madoff) ja toiset vähän pienemmällä Suomessa (Wincapita). Jos liiketoimintamallia ei voi ymmärtää, eikä yrityksen myynti toimi, niin ei kannata sijoittaa. Jos jokin näyttää liian hyvältä, niin luultavasti se onkin.

Naftaliinista on siis kaivettu Keynesiläinen talouspolitiikka. Tuota minullekin opetettiin koulussa. Ja koska se minun järkeen käy, niin sitä kannatankin. Mutta kovin on hidasta liikkeellelähtö. Vanhanen ja Katainen ovat kyllä toistelleet, että Suomi oli ensimmäisten joukossa liikkeellä – ehkä, mutta kovin vaatimattomin panostuksin. Kohtapuolin hallitus julkaisee uudet suunnitelmat, toivottavasti nyt vähän merkittävämmillä panostuksilla. Tässä joutunee tunnustamaan, että Eero Heinäluoma taisi olla oikeassa, kun hän valitteli hallituksen hidastelusta. En olisi ikinä uskonut kehuvan Heinäluomaa talouspolitiikassa.

Ehkä tässä pitää ottaa Barack Obamasta mallia ja aloittaa infrastruktuuri talkoot. Vähän tulee Kokoomuksen toivotalkoot mieleen.