mundic.net

Tämän viikon kahvipöytäkeskusteluita lienee hallinnut Mikael Liliuksen eläke.  Ei voi kuin onnitella Liliusta onnistuneista sopimusneuvotteluista – menee kyllä tuo eläke yli hilseen. Kelpaisi minulle. Toinen seikka mikä meni yli hilseen  – positiivisessa mielessä – oli Oras Tynkkysen viime viikkoinen blogaus:

“Minun piti alustaa Helsingin yliopiston biologisella asemalla Lammilla jatko-opiskelijoille tieteen ja politiikan välisen dialogin ongelmista ja mahdollisista ratkaisuista. Koska asema sijaitsee kaukana kaikesta, otin taittopyörän mukaan kattamaan eri joukkoliikennemuotojen nivelvaiheet.

… Paluu menikin sitten reippaasti käteen. … Kartalla reitti näytti näpsäkältä, maastossa ei niinkään. Tähän aikaan vuodesta mutateiden polkeminen tasaisellakin on yhtä hidasta ja raskasta kuin päällystetyllä tiellä reippaassa ylämäessä.

Oikotie isolle tielle osoittautui luonnossa kinttupoluksi, jota peitti parin kymmenen sentin lumivaippa. Jouduin kiertämään pitkän lenkin, ennen kuin pääsin päätielle vartin myöhässä.

Sitten alkoi sataa. …”

Vaikka emme autoa omistakaan, niin kyllä Tynkkysen matkanteko menee jo yli hilseen… Mukavaa, että joku viitsii ja jaksaa nähdä vaivaa. Siitä mallia Liliukselle ja kumppaneille…

Luterilainen kirkko ja naispappeutta vastustavat järjestöt muotoilivat yhteisen ylevän julkilauseman:

“Osapuolet haluavat yhdessä toimia sen puolesta, ettei ketään kirkossa syrjitä hänen sukupuolensa, vakaumuksensa tai virkakäsityksensä tähden.”

Kuulostaa hyvältä eikö totta:

“Yhdessä se velvoittaa ainakin toinen toistemme kunnioittamiseen ja sitä kautta näkemään kirkon laajuuden, erilaisuuden ja rikkauden.”

Jotain kuitenkin unohtui. Kun tuossa sukupuolensa, vakaumuksensa ja virkakäsityksensä lisäksi lukisi vielä sukupuolisen suuntautumisensa. Naispappien hyväksyntään ei kymmenen vuotta riittänyt. Kauanko menee homojen ja lesbojen hyväksyntään?

Hyvä että edes tämä? Ehkä, mutta minusta kirkko on ollut hyvä heikompien puolustaja, esim. pakolais-, ulkomaalaiskysymyksissä ja tukemalla köyhiä ja syrjäytyneitä. Miksei siis seksuaalivähemmistöjäkin?

Jyrki J. Kasvin blogista päädyin Kaisa Rastimon blogaukseen internetin ihmeellisestä maailmasta. Rastimon otsikko on nykyajan mediaoppien mukainen – huomiota herättävä. Mutta Rastimon tuska on oikea, mitä kaikkea saastaa sitä internetissä onkaan ja miten siltä voi varjella lapsiaan. Ja onko moisessa mitään tolkkua?

Ongelma on ihan aito, netti on sen sortin tunkio, että se ei lapsille sovi. Olkoonkin, että vanhempia se kiinnostaa. Turha sitä on kainostella, kyllä se tiedetään mitä kansa lähinnä netistä hakee. HS/STT:n uutisesta:

“Kaikista hakusanoista Suomen käytetyin oli Youtube. Aikuisviihteeseen liittyvät hakusanat oli suodatettu pois.

watch the whole burlesque film

“

Toisin kuin monet muut mediat netin saatavuutta on vaikeampi rajoittaa. Lehdet, TV ja videot ovat aina jotenkin kontrolloitua ja materiaalia, jonka julkaistakseen joutuu jossakin määrin vastaamaan materiaalin laillisuudesta. Internetissä voi julkaista mitä vain ja vastaavasti sieltä voi löytää mitä vain. Eikä nettiä koskaan saa puhtaaksi siitä roskasta jota siellä on.

On siis parempi tunnustaa ongelma ja toimia sen mukaan. On syytä toivoa, että mahdollisimman moni tämän tiedostaa. Onkohan näin? Loppujen lopuksi vastuu jää vanhemmille. Lasten netin käyttöä voi rajoittaa suodattimin, mutta eivät ne juuri auta.  Parasta lienee asettaa tietokone paikkaan jossa sen käyttöä on helppo valvoa, ei siis lasten huoneisiin. Ja seurata mitä lapset koneella tekevät. Kuten Kasvi aika hyvin tiivistää loppukaneetissaan:

“Ehkä tässä on se vastaus, jota Kaisa ja monet muut etsivät – meidän on oltava vanhempia lapsillemme myös netissä – vietettävä aikaa heidän kanssaan myös tai edes pelien, musiikin ja tietoverkkojen ääressä.”

Kiitos Yleisradion Ykkösaamun törmäsin Uutispäivä demarin uutiseen köyhyyden poistosta. Jutussa Stakesin tutkija Jouko Karjalainen toteaa, että Suomella olisi varaa poistaa köyhyys

“Miljardi euroa on löytynyt ihan kevyesti keski- ja suurituloisten veronkevennyksiin. Jos saman verran pantaisiin perusetuuksien korottamiseen, sanottaisiin köyhyydelle näkemiin.”

Karjalaisen puheet tuntuvat vähän eriltä kuin Kataisen ja Vanhasen puheet ennen vaaleja: “Rahaa ei pidä kaataa vanhoihin rakenteisiin.”  Päin vastoin, lisää rahaa tarvittaisiin:

“Jos sitä ei tule, ei köyhyyttäkään pystytä poistamaan. Jälkeenjääneisyys nimenomaan alimmissa sosiaalietuuksissa on niin suuri. Olennaista olisi saada kurotuksi umpeen eroa työssäkäyvän väestön ja tuen varassa elävien välillä.”

Tästä tulee mileen hyvin erilainen asia, mutta joka sekin on enemmän tahtotilasta kuin rahasta ja tavasta kiinni. Nimittäin Martti Ahtisaaren Nobel puheessaan mainitsema tahtotila:

“Wars and conflicts are not inevitable. They are caused by human beings. There are always interests that are furthered by war. Therefore those who have power and influence can also stop them.

Peace is a question of will. All conflicts can be settled, and there are no excuses for allowing them to become eternal. It is simply intolerable that violent conflicts defy resolution for decades causing immeasurable human suffering, and preventing economic and social development.” (HS:n artikkeli)

Aika moni asia taitaa tässä maailmassa olla loppujen lopuksi tahdosta kiinni. Jos oikeasti haluaa kuuhun, sinne kyllä pääsee vaikka lentäisi osan matkasta alumiinifolioseinäisellä avaruusaluksella. Siihen vaadittiin vain rohkeutta asettaa kova tavoite (ja toki rahaa ja rutosti työtä). Mutta ei rahaa, työtä saati tuloksiakaan synny, jos ei ole tahtoa. Ei se köyhyyskään tästä maasta katoa, jos sitä ei todella halua tehdä. Ei nuorten aikuisten pahoinvointikaan häviä, jos sen eteen ei haluta tehdä töitä.

Tiedän, että verojen nostamisella on vaikutuksnsa; tiedän, että rahan jako on jo nyt haasteellista. Mutta olisiko meidän syytä asettaa itsellemme (siis Suomelle valtiona) vähän korkeampia tavoitteita. Tavoitteita siitä, että tässä maassa ei ole köyhyyttä; tavoitteita, että nuoret aikuiset eivät aja itseään piippuun alle kolmekymppisinä.

Lainaus Hesarin pääkirjoituksesa:

“Työkyvyttömyyslukujen kanssa samalla nousukäyrällä ovat myös mielenterveyden häiriöihin kehitettyjen lääkkeiden myyntiluvut, ja nousu on ollut nopeinta juuri nuorten aikuisten joukossa. Herättääkin ihmetystä, eikö lääkkeistä ole apua vai olisivatko eläkeluvut vielä suurempia, jos lääkkeitä ei käytettäisi.

…

Kun suuri osa mielenterveysongelmien riskeistä tiedetään, on aiheellista kysyä, miksei niihin puututa tomerasti jo varhain. Neuvoloihin, kouluterveydenhoitoon ja terveyskeskuksiin tarvitaan moniammatillista väkeä havaitsemaan riskit ja tarttumaan niihin.

Eniten voitaisiin saada aikaan tukemalla perheitä. Aineellista tai sosiaalista köyhyyttä ei koskaan voida kokonaan poistaa, mutta aktiivisella sosiaali- ja terveystyöllä sekä oikeudenmukaisella tulonjaolla niitä voidaan lievittää.”

Alkuun pitää sanoa, että tämä ei ole lääkitysongelma! Lääkityksellä masentunut saadaan jaksamaan, mutta ei lääkityksellä korjata seurausta – saati syytä. Syyt ovat aivan muualla! Minä väitän, että tässä niitetään 90-luvun laman satoa ja sen paljon parjatun yhteisöllisyyden puutetta. Itsehän tätä individualismia olemme ajaneet, nyt näemme mitä se tarkoittaa. Kun kunkin pitää pärjätä omillaan on paljon niitä jotka eivät pärjää.

Kyllä minä kannatan sitä, että ensisijaisesti jokainen huolehtii itsestään, mutta kyllä siinä samalla sopii huolehtia muistakin.

YLE julkisi tänään puoluekannatuskyselynsä tulokset. Täytyy sanoa, että olen vähän yllättynyt. Ehkä odotin talouskriisin nostavan enemmän SDP:n kannatusta, mutta näyttää siltä, että Kokoomuksen kannatuksen nousu senkun jatkuu.

Tänään YLEn vaalitentissä on sitten viimeisiä mahdollisuuksia tsempata. Eilinen MTV3:n vaalitentti oli kyllä parasta antia tähän asti. Nuo YLEn maakuntakiertueen tentit olivat jotain parodian ja kidutuksen väliltä.  Jan Andersson on kyllä hyvä juontaja, mutta Johanna Saukkomaa ei oikein iske. Sori vaan.

Viime viikolla uutisoitiin, että öljyn hinnan romahdus alkaa tuntua pahasti Venäjän talouteen. Venäjän valtionvarain ministeri Aleksei Kudrin taisi mainita, että öljyn hinnan painuessa alle 70 dollariin tynnyriltä, alkaa se iskeä Venäjän valtion budjettiin. Sillä tasolla se hinta nyt pyörii 68 dollarissa. Tähän ja muuhunkin Alexander Stubb viittasi tänään Kirjamessuilla.

Toivottavasti tämä todella opettaa Venäjää. Yhteistyöhaluinen ja rakentava Venäjä olisi mukavempi naapuri kuin ärhentelevä, sotaan provosoiva, energiavaroillaan kiristävä Venäjä. Taisi tässä ylpeys käydä vähän lankeemuksen edellä…

Nyt seuraamaan YLEn vaaliväittelyä…

Kataisen blogauksia ei kannata ainakaan lähteä etsimään hänen sivuiltaan. Ehdotan Jyrki, että muutat päiväkirjasi Vuosikirjaksi. Edellinen päiväkirjamerkintä on 11 kuukauden takaa! Juu, tiedän kyllä että tuoreemmat blogaukset löytyvät Kokoomuksen sivuilta. Aika heikko esitys silti.

MTV3:lla oli taas “kunnallisvaalitentti”. Hipsut, koska kovin kauas kunnallispolitiikasta taas vaihteeksi ajauduttiin. Mutta ennen kuin menen niihin tunnelmiin, niin päivän kenennys Jyrki Kasvin blogista:

RKP:n teemasanana on ”Rättvist” joka kääntyy suurin piirtein ”just joo”.

Korvatulpat olivat välillä tarpeeseen, kun seurasi puoluejohtajien keskustelua. Tässä muutamia satunnaisia huomioita:

• Matti Vanhanen haastoi yhdessä vaiheessa tiukasti Timo Soinia. Se lieni etukäteen suunniteltu, että jossakin vaiheessa näin pitää tehdä. Perussuomalaiset kun syö Kepun kannatusta. Aika hyvin Vanhanen siinnä onnistuikin, olisi voinut olla ärhäkkäämpikin.
• Jutta Urpilainen on ärsyttävä. Urpilainen on kyllä ärhäkkä ja haastaa, mutta uskottavan puoluejohtajan sijaan alkoi kuulostaa räksyttävältä sylikoiralta. Urpilainen oli jättänyt tantta-lookin kotiin tai käynyt stylistillä. Onnistunut valinta ja tuli tarpeeseen. Räksytys ja habitus olivat valitettavasti yhä läsnä.
• Katainen tuntui onnistuvan aika hyvin puolustuspuheenvuoroissaan ja argumentoinneissaan. Joku ammattilainen haukkunee hänet etäiseksi ja epäselväksi, mutta minä olin positiivisesti yllättynyt.
• Keskustelun välissä tuli Kokoomuksen mainos. Kataisen loppukommentti nauratti: “Se joka aina vetää välissä kusee omaan kamiinaan”.
• Peli tuntui olevan vahvasti kaikki vastaan hallitus. Täytyy nostaa hattua Korhoselle ja Räsäselle he esiintyivät hyvin. Erityisesti Päivi Räsänen oli hyvä terveydenhuoltoa käsiteltäessä. Omaishoitoa käsiteltäessä hallitukselle tuli lunta tupaan niin paljon, että sitä saa vielä vappunakin lapioida ulos.
• Timo Soini haastettiin tiukasti Perussuomalaisten tasa-arvo ja maahanmuuttajakysymyksessä. Hyvä näin, kuten jo aiemmin olen kirjoittanut en Perussuomalaisia äänestä sanotaanko nyt kauniisti tiukan maahanmuuttajapolitiikan vuoksi. Varmasti aihe on Soinille rankka ja vaikea. Varmasti hän aidosti vastustaa rasismia, valitettavasti samaa ei voine sanoa kaikista ehdokkaista.

Keskustelu meni väkisin hallitus-oppositio-akselille ja hallituksen haukkumiseen ja puolusteluun. Olisin kaivannut enemmän keskustelua siitä miten kuntataloutta pitäisi rahoittaa, mitä palveluita oltaisiin valmiita karsimaan ja mihin panostamaan. Yritystä silläkin sektorilla oli, mutta ei osunut tällä kertaa.

Pitää vielä kirjoittaa ihan lyhyesti pari sanaa Suur-Helsingistä, tai pikemminkin metopolialuuen kuntaliitoksista. Kuka sille sen Suur-Helsinki nimen on myöntänyt… Kuuntelin tuossa aamulla podcastina jonkun Osmo Soininvaaran haastattelun. Alkoi vähän jo kypsyttää Soininvaaran yhden kaupungin ideologia ja jankkaaminen. Vaan näyttäisi siltä, että en ole ainoa, joka ei ole tästä mallista vakuuttunut, kun tuota Hesarin juttua lukee.

Ei siinä mitään, varmasti yhdistymisestä on hyvä keskustella ja monessa mielessä se voi olla hyväkin juttu. Mutta Soininvaaran kommentit tuntuvat aika polarisoituneilta – noh ihmekös tuo jos hän noin vahvasti aihetta kannattaa. Mutta häntä kuunnellessa kuulostaa siltä, että Espoo ja Vantaa eivät ole saaneet mitään hyvää aikaiseksi ja YTV:kin vain kiusaa Helsinkiä. Yleensä nuoret ovat ehdottomia, joten olisin kuvitellut Soininvaaraltakin vähän rakentavampia kommentteja.

Elämme jännittäviä aikoja. Nyt alkavalla viikolla määritetään jotakuinkin askelmerkit tulevalle talouskehitykselle. Ottaen huomioon asioiden vakavuuden on aihetta käsitelty oikeastaan aika vähän mediassa ja vielä vähemmän ovat poliitikot tähän kommentoineet. Viime päivinä mediakin on tässä aktivoitunut, kun vaikutukset ovat vähitellen alkaneet selvitä. Sen sijaan mielestäni vasta tänään pääministeri Matti Vanhanen myönsi kuinka isosta asiasta on todella kyse.

Vanhanen ja Katainen ovat toistelleet samaa liturgiaa, tämä rahoituskriisi ei iske Suomeen. Ehkä ei iske suoranaisesti, mutta välillisesti iskee – ja pahasti. Globaalissa maailmassa vaikutukset kyllä osuvat Suomeenkin, vaikka Suomalaiset pankit eivät olisi Yhdysvaltalaisia velkakirjoja ostaneetkaan. Kun rahaa ei enää ole tarjolla, niin kyllä se näkyy Suomalaisissakin pankeissa ja näkyy jo nyt. Marginaalit ovat jo nousseet huimasti. Enkä todellakaan haluaisi omistaa yritystä joka toimisi syklisellä markkinalla. Jos vuoden myynti tapahtuu tiettynä kalenteriaikana, niin loppuvuosi pitää elää lainalla. Nyt sitä lainaa ei välttämättä saakaan. Ja tervekin yritys voi joutua lopettamaan. Tuntuu hullulta.

Yhdysvalloissa hallitus on aikeissa päättää mitkä yritykset se pelastaa ja minkä se antaa mennä konkurssiin. Tuntuu vielä hullummalta. Sen vielä ymmärtää, että pankit pidetään pystyssä – jos niitä ei pidettäisi vaikutukset olisivat vielä suuremmat. Mutta kun kyse alkaa olemaan muistakin yrityksistä, niin keskustelu alkaa olemaan pikkulasten hiekkalaatikkojutustelun tasolla. Kumman isi on parempi. Kumman firmalle valtio jakaa rahaa.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli juttu talouskriiseistä. Syynä Hesarin mukaan oli poikkeuksetta uudet kaupankäynti-instrumentit ja ylisuuret odotukset. Islannin touhu näyttikin viime vuosina liian hyvältä ollakseen totta. Kun rahoitus loppui, loppui myös islantilaisten uho. Tämä on todella ikävää tavallisen islantilaisen palkansaajan ja asuntovelallisen kannalta. Joku viisaampi saattoi nähdä tämän olevan tulossa. Vähän sama pätee Yhdysvaltoihin. Luottokelvottoman laina on yhä riskilaina vaikka sen miten paketoisi. Tästä taisi olla jokin toinenkin sanonta liittyen voissa paistamiseen ja itäiseen naapurikansaamme.

Kommunismi ehti kuolla ennen vapaata markkinataloutta. Ei kai tämä nyt sentään kapitalismin loppu ole, mutta olisiko tässä opittavaa? Ehkä se sääntelemätön markkinatalous (josta esim. libertarismi) ei sittenkään ole hyvä idea. Olisikohan se vastaus jälleen jossain keskellä?

Silti minun on vaikea ymmärtää, miten yhteisiä pelisääntöjä (yritykseen sijoittaminen on riski) voidaan muuttaa kesken pelin ja vielä koskemaan vain osaa pelaajia. Siis jos kerta markkinataloudessa yritys voi mennä konkurssiin, niin ei minusta ole reilua yrityksiin sijoittaneiden kannaltakaan, että osan valtio pelastaa ja osan ei. Ja päätös tehdään ‘mielivaltaisesti’ tilanteen mukaan. Toivon kovasti, että tänä viikonloppuna sovitut pankkien tukitoimet toimivat ja suuremmalta katastrofilta vältytään. Ja toivon, että investointipankeilla on viisautta tulevaisuudessa kehittää rahoitustuotteensa niin, että niissä on järki mukana ja niitä voidaan säädellä. Ja toivottavasti niitä säädellään valtioiden toimesta järkevästi. Nykymaailman talous on monimutkainen verkko, jossa ei vain tuhoa itseään vaan vie muutkin samalla mukanaan. Kai sekin on sitä yritysten yhteiskuntavastuuta, että toimii pitkäjänteisesti ja kestävästi pyrkien myös kestävään talouskasvuun.

Jo aikaa sitten halusin tehdä oman vaalikoneen – mutta puolueiden valitsemiseen. Kalenteriaikaa tekemiseen oli riittämiin, mutta ohjelmoinnin jälkeen jäljelle jäi kysymysten laatiminen. Ja se on yhä kesken. Mutta näin kunnallisvaalien alla lienee hyvä julkaista tuo puoluekone Internetiin. Yritän päivitellä tuota tässä lähiaikoina – siis lisätä uusia kysymyksiä. Tarkempaa informaatiota puoluekoneesta ja kysymysten laadinnasta löytyy Puoluekone-sivulta.