Demokratiavaje
On ollut aika masentavaa seurata Venäjän duuman vaaleja. Pidemmän aikaa minua on ottanut pannuun Putinin hallinnon tapa rajoittaa opposition toimia. Nyt sitten vaalit on takana ja Putin sai vahvan luottamuslauseen – ihmekös tuo, kun 70% medianäkyvyydestä annetaan Yhtenäiselle Venäjälle ja mielenosoittajat pistetään putkaan.
Onneksi Suomen korkein johto otti tiukasti kantaa Venäjän demokratiakehitykseen. Vanhanen piti vaalien tulosta vakuuttavana ja Halonen oli tyytyväinen, että oppositio (kommunistit) on olemassa. Kommunistitkin taitavat monessa olla Putinin takana. Kanervalta taisi tulla hallituksen tiukin kommentti (en muista missä TV-haastattelussa) hän uskalsi todeta, että lain kirjaimen mukaan mentiin, mutta ei ihan lain hengen mukaan. Kimmo Kiljunenkin taisi onnistua ottamaan kantaa – tosin niin monimutkaisesti, ettei ole pelkoa, että sitä kukaan ymmärtäisi.
Siinäpä oli räväkät kommentit, ihan Vladimirin niskavillat nousivat pystyyn. Pakkohan niiden on, kerta Putin joutui oikein puolustautumaan, että kyllä vaalit olivat lainmukaisia. Mutta ei hätää, ei Vladimir suomalaisille ole loukkaantunut, joku EU:n ulkoasiainkomissaari (muistatko vielä nimen? – Benita Ferrero-Waldnerin) on uskaltanut väittää että sananvapautta rajoitettiin. Ja ihmisoikeuskomissarikin valitti, että Kremlissä ei vilpistä välitetä. Joku oli Saksassakin uskaltanut mennä arvostelemaan vaaleja. Ettäs kehtaavat.
Hampaatonta on Suomen päättäjien touhu. Kekkosen linja jatkuu, ollaan kavereita. Paasikivi olisi sentään arvostellut salaa päiväkirjassaan. Tokkopa Vanhanen tai Halonen tekevät sitäkään. Olkoon, että Suomi on hyötynyt Putinin hallinnosta ja Venäjän talouskehityksestä – mitä nyt puutulleja lukuunottamatta. Luulisi sananvapauden ja ihmisoikeuksienkin olevan Suomen etu – pitkällä tähtäimellä nääs.
