Epäkiitollinen tehtävä
Keskustassa kiertää nyt Musta Pekka. Vanhanen ja Korhonen haluavat ehdolle ministerin ja useammankin kansanedustajan, vaalitappioputki pitäisi saada taitettua. Ehdolle ei suostunut Mari Kiviniemi, eikä Paula Lehtomäkikään. Kumpaakaan ei kiinnosta irtautua kotimaan politiikasta -tai perheestään. Halusi Keskustan kenttäväki mitä tahansa. Koko idea, että pienten lasten äidit lähtisivät mepeiksi on kyllä aika kuolleena syntynyt. Mutta saahan sitä yrittää, kuten Kiviniemikin yritti, kun ehdotti Korhosta puolestaan ehdolle.
Eipä tuo mepin homma tunnu kovin montaa muutakaan kiinnostavan. Ketäs siellä nyt ehdolla onkaan:
- Ari Vatanen – kun ei Ranskassa kelvannut, huristelee nyt Kokoomuksen ehdokkaana
- Kauko Juhantalo – hohhoijaa, satakuntalaisten hevosmiesten ehdokas?
- Kike Elomaa – toivottavasti tämä on pahaa unta ja herään
- Pertti “Veltto” Virtanen – se presidentinvaaliehdokkuus ja -95 kansanedustajuus oli ihan hauska juttu, nyt alkaa olla jo kulunut vitsi
- Jani Sievinen – hienoa, jos en halua äänestää rallikuskia, jalkapalloilijaa tai ravimiestä voin äänestää uimaria
Onhan tuolla ihan hyviäkin ehdokkaita, mutta kyllä Europarlamentti näyttää olevan joko paikka johon entiset kansanedustajat menevät kuolemaan tai uudet poliitikon alut yrittävät päästä, kun eivät eduskuntaan päässeet. Muutamia poikkeuksiakin on. Kovin kiitolliselta paikalta Europarlamentti ei näytä. Ei sen puoleen, varmasti mielenkiintoinen paikka, mutta minkäs sille voi jos kansaa ei kiinnosta.
