Jääkarhujen, alkoholismin ja epätoivon maa
Tämän viikon keskiviikkona 9.1. YLE:n Aamu-TV:ssä haastateltiin ulkoministeriön osastopäällikkö Petri Tuomista, joka kertoi miten maailman tiedostusvälineissä ilmeneviä virheitä korjataan. Viimeisimpänän – ehkä hupaisana yksityiskohtana - oli National Geographics:in internetissä julkaisema juttu ilmastonmuutokset uhkaamista Suomen jääkarhuista.
Eniten tuskaa tuntui ulkoministeriölle aiheuttavan Syyskuussa Financial Timesin julkaisemat jutut Suomesta. Niissä kun ei faktoissa ollut juuri mitään vikaa, mutta toimittajan loppupäätelmät olivat ikäviä. Kaikki ei olekaan hyvin, ja joku siitä vielä menee kirjoittamaan. Financial Times on myös julkaissut vastineen.
Financial Timesin sanoma oli karu: 1990-luvun lama osti Suomelle lisää aikaa, mutta neljässä vuodessa on syytä tehdä rankkoja korjausliikkeitä, tai julkisen sektorin menot nousevat sietämättömiksi. Lintukodossa kaikki näyttää ulospäin hyvältä, kasvua, kilpailukykyä ja oppimistuloksia löytyy, mutta väliinputoajia ja häviäjiä on yhä enemmän ja Aku Louhimiehen mukaan: Ihmiset, joiden pitäisi olla vihaisia kehityksestä, ovatkin humalassa.
Paavo Väyrynen toteaa haastattelussa, että kyllä asiat ovat vaikeita, mutta valtionvarain ministeriö maalailee pahimmat mahdolliset uhkakuvat, että poliitikot todella haluaisivat tehdä jotain. Jyki Katainen maalailee pohjoismaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle suuria muutoksia ja suurempia veronalennuksia parin vuoden päähän. Katainen yrittää keksiä keinoja yrittämisen ja yritysten tukemiseen.
Mutta eihän Financial Times mennyt oikeasti pahasti pieleen. Ei Suomi nyt niin epätoivoinen maa ole, mutta meillä on sekä rakenteellisia ongelmia että haasteita. Ja onhan hallitukset jo jonkin aikaan pyrkineet löytämään vastauksia ongelmiin. Välillä tuntuu, että kunnat tekevät kaikkensa torpedoidakseen julkisen sektorin tehostamisohjelmat. Eletäänkö Suomen kunnallispolitiikassa – ja kyllä valtakunnan politiikassakin – liikaa nykypäivässä. Ei kai kukaan halua maalailla pirua seinälle, mutta kuten tapana sanoa, varassa vara parempi. Onko meillä varaa leikitellä ja pelata pokeria uhkakuvilla? Vaikka kaikki eivät toteutuisi, niin onko se huonompi vaihtoehto kuin että julkiset menot kasvavat ja työvoimapula iskee?
Ei lienisi pahaksi puhua siitä minkälainen Suomi on kymmenen vuoden päästä. Vanhasen hallituksen laimeat kommentit, että tämä on viimeinen hallitus, joka voi varautua suurten ikäluokkien ikääntymiseen ei paljon lohduta. Vähän voisi laittaa voita ja leikkeitä sanojen päälle. Minulle jää sellainen olo, että uhkat tiedetään, jotain pitäisi tehdä, mutta päättäväisyys ja määrätietoisuus ja kommunikointi ja keskustelu puuttuu.
P.S. Kannattaa muuten myös lukaista Taru Taipaleen juttu Talouselämästä. Taipaleella on mukava loppukaneetti.
