Keskustapuolueiden äiti
Saatoin taannoisissa blogimerkinnöissä vihjailla, että kirjoittaisin näin kunnallisvaalien alla hieman luonnehdintaa ja käsityksiäni eri puolueista. Koska Demareita olen parjannut viime aikoina aika lailla, niin aloitan vaihteeksi Suomen Keskustasta. Otsikkona on keskustapuolueiden äiti, koska nykyään kaikki haluavat poliittiseen keskustaan…
Suomen Keskustan nimikin on mitäänsanomattoman harmaa. Maalaisliitto tai sitä edeltänyt Suomen Maalaisväestön liitto, sentään kuvasivat jotenkin puolueen kannattajapohjaa, vaikka eivät kaupunkiväestöön vetoakaan. Keskusta nimenä antaa mielikuvan puolueesta, joka etenee varovaisesti keskellä kaikkia mielipiteitä välttäen koskettamasta mihinkään arkaan asiaan. Keskustassa on turvallista, mitään radikaalia ei tehdä. Ollaan rehellisesti tylsiä. Tylsyyttä on yritetty rikkoa editoimalla logo kolmiulotteisemmaksi. Editoinnin teki varmaan jonkun puolueaktiivin yläasteikäinen poikalapsi. Paljon tökerömpää ei olisi voinut tehdä.
Poliittisesti Kepu on kahden vaiheilla. Änkyrät aidot maalaisliittolaiset haluaisivat suksia EU:sta takaisin suolle ja lopettaa kaikki haikailut Natosta ja palauttaa maahan vain ja ainoastaan heteroiden parisuhteet. Siviilipalvelus voitaisiin lakkauttaa, maakuntiin rakentaa teitä ja polttoöljyllä saisi huristella minkä sielu sietää. Toisessa ääripäässä on liberaalit city-keskustalaiset, jotka haluavat syödä luomua, mennä Natoon ja sallia homojen ja lesbojen adoptoida lapsia.
Puoluesihteeri Jarmo Korhonen haluaa Keskustan olevan Suomen amerikkalaisin puolue. Johan puolet kannattajista on Suomen teksasilaisia, eli pohjalaisia. Suuruudenhullua uhoamista ennen puoluekokousta. Poliittinen linja sillä on yhtä hukassa kuin demareillakin. Mikä ihmeen sillanrakentaja se sellainen on, joka on aina kriisissä?
“Keskusta on juuriltaan suomalainen puolue. Se syntyi sosialismin ja kapitalismin vaihtoehdoksi edistämään ihmisyyttä, toteuttamaan kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä ja taistelemaan tasa-arvon puolesta.” (keskusta.fi)
Mitä tavoittelee kaksituhattaluvun Keskusta? Kepun talouspolitiikka on jo hyvin liberaalia, ihmisyyttä puolustetaan lähinnä tukemalla maakuntien elämäntapaa ja lapsiperheiden puolesta puhumalla. Yhteiskuntajärjestyksessä pääministeri Matti Vanhanen tekee kyllä pesäeroa kansanvaltaan pitämällä keskeneräiset asiat poissa keskustelusta. Eikä tasa-arvossakaan ole Keskusta siirtynyt uudelle vuosituhannelle, ainakaan seksuaalivähemmistöjen suhteen.
Kuntavaaleissa Kepu voittanee jälleen kerran maakuntien valtuustopaikkoja. Kepu on maaseudun puolustaja, täynnä jääräpäisiä jyväjemmareita, jotka pitävät kiinni nykytilasta. Toki maaseudulla asuu ihmisiä, joilla on vahva usko tulevaisuuteen, näkemystä ja uskallusta myös toimia ja uudistaa. Mutta en minä noita perus-keskustalaisen hyveiksi lukisi! Onko Keskustan ylivalta maaseudulla aiheuttanut osan niistä ongelmista joita siellä on? Varmasti. Halua uudistua, rohkeutta luopua nykyisestä on puuttunut. Keskusta on elänyt menneisyydessä ja siltä on puuttunut näkemys siitä mihin maailma on menossa, mitä pitäisi tehdä, että muutoksesta saataisiin parhaat puolet irti ja huonot puolet minimoitua. Jääräpäinen jarruttaminen on joskus hyvästä, mutta nyt ei odoteta Ruotsin päätöstä EU:iin liittymisestä. Ei ole viivytystaistelun aika. Sitäpaitsi historia ei juurikaan tunne (jos yhtään) onnistunutta viivytystaistelua tahi vihollisen hidastamista. Sitä kun on vaikea tietää koska se hallittu perääntyminen muuttuu pakokauhuksi.
