mundic.net

Pitkän tauon jälkeen ajattelin taas palata blogin ääreen. Kevään kiireiden myötä kirjoittaminen jäi. Ja kun taukoa tuli, niin rytmi hävisi. Yritän taas päästä takaisin rytmiin – edes epätasaiseen.

Aika paljon on tapahtunut. Vanhasen ja Kepun vaalirahakriisi alkoi jo pänniä niin, että en sitä edes viitsi kommentoida. Koko vaalirahoitus on ollut yhtä surkuhupaisaa räpistelyä. En jaksa edes kommentoida sitä.

Vaan eipä vakuuta puolustusminiteriön, -ministerin tai ylipäällikönkään toiminta. Täytyy vain ihmitellä miten Halonen, Vanhanen, Stubb ja Katainen ovat voineet olla autuaan tietämättömiä siitä koska Afganistanissa olevat joukot kotiutetaan! Luulisi, että asia on sen verta tärkeä, että siitä keskustellaan – tai edes ilmoitetaan muutenkin kuin virkapostina. Tai ehkä presidentille ei ole tapana ilmoittaa mitään muuten kuin kirjeellä.

Täytyy yhtyä Janne Virkkusen kommenttiin: Onneksi ei olla sodassa. Ei tämä nyt mikään Tuomiojan maalailema sotilasvallankaappaus ole, mutta kyllä Jyri Häkämies on onnistunut aikamoisen sopan keittämään. Virkkunen saattaa hyvinkin olla oikeassa, että Häkämiehellä ja Halosella on sukset pahastikin ristissä. Pakko todeta, että Häkämies ei ole tällä ministerikaudellaan minua vakuuttanut. Aika paljon joutunut selittelemään tekemisiään…

Laitetaan nyt tähän oikein kysely:

 Loading ...

Suomen valtionjohdon fraasi Venäjän ja Georgian yhteenottoon tuntui olevan valitettava valittelu. Ruotsi, joka on ottanut kärkkään kommentoinnin linjan kaikkeen, taisi tehdä ylilyönnin verratessaan Venäjän toimia Natsi-Saksan touhuihin. Mutta kyllä tässä oli taas hieman suomettumisen tuntua, kun Suomessa sanotaan, että tämä on valitettavaa, mutta ei Venäjän agressiivinen politiikka aiheuta täällä miettimisen aihetta oman turvallisuuspolitiikkamme suhteen.  Eipä tietenkään.

Valittelu alkoi tuntua jo siltä, että joko mielipidettä ei oltu muodostettu tai sitten koettiin paremmaksi pitää kieli keskellä suuta. Olisihan se tietysti kiva, että valtionjohdolla olisi mielipide ja roheutta myös sanoa se…

Tämä jatkuva lautas- ja tuolileikki alkaa jo ottaa pannuun. Kai tässä mediakin liioittelee ongelmaa, voihan se aidosti olla, että tämä ei valtioneuvostolle ole ongelma (jota kyllä epäilen), mutta onhan tämä naurettavaa, että ennen jokaikistä EU-huippukokousta täällä mietitään kenelle lautaset katetaan. Pelleilyä. Erkki Tuomioja puhui aamun Helsingin Sanomissa vielä aika säyseällä tavalla ja oman puolueen presidentin asemaa puolustellen, mutta Pertti Salolainen taisi olla oikeassa kun totesi, että seuraavassa perustuslakiuudistuksessa tämä pelleily lopetetaan.

Vaikka henkilökemian puolesta tuolien vaihtaminen ei olisi ongelma, mutta kai sitä voi sanoa, että perustuslaki ei ole kunnossa, jos Suomen edustustustosta käydään aina tiedotusvälineväittelyä ja asiaa arvuutellaan. Sama pätee presidentin nimitysoikeuteen. Halosella saattoi tässä olla oikeasti oikeat perustelut pitää päänsä, mutta jo hakijoiden mielenrauhan vuoksi minusta tälläinen hakijarumba ja pallottelu ei ole oikea tapa valita ihmistä mihinkään tehtävään. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että selkeyden vuoksi presidentin nimitysoikeuksia ja edustamista EU:ssa on selkeytettävä.

Presidentti Tarja Halonen otti Västra Nylandissa kantaa siviilipalvelukseen (HS:n juttu). Minulla meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun. Olisin odottanut Halosen kannattavan siviilipalveluksen lyhentämistä. Mutta Halosen kannanotto olikin, että Siviilipalvelus voisi olla vaativampikin. Ohhhoh.

Suomeahan on syytetty siitä, että sivareita kohdellaan kaltoin ja sorsitaan, koska palvelusaika on 13 kuukautta. Vaikka varusmiespalveluksesta pääsee lyhyimmillään pois jo puolessa vuodessa ja keskimäärin yhdeksässä.

Sivarikeskusteluissa on käyttänyt yhtä argumenttia siitä lähtien kun itse kävin armeijan. Ja käytän sitä edelleen. Siviilipalvelus on helpompi vaihtoehto, vaikka kalenteriajassa se ei tältä tunnukaan.

Ai miksikö?

Sivari pääsee illaksi kotiin. Sivari pääsee viikonloppuna kartsalle ja tapaamaan kavereitaan. Sivari ei nuku öitään metsässä vaan köpertyy tyttöystävänsä viereen parisängylle. Sivari voi elää normaalia elämää palvelusaikansa ohessa. Varusmies ei tätä tee. Vaikka väitän, että sivareillä on helpompi elämä, pitäisi siviilipalvelukseen liittyvät epäkohdat korjata. Sivari voi joutua maksamaan oman asumisensa, vaikka laki määrää toisin. Nämä epäkohdat ja sivaripaikkojen lisääminen ovat tärkeitä. Mutta itkeminen sivareiden sorsimisesta palvelusajan suhteen on täyttä roskaa.

Sivari palvelee 13 kuukautta, eli n. 56 viikkoa. Tämä tekee 56*5= 280 palveluspäivää. Työaika on normaali 8 tuntia päivässä, eli yhteensä 2240 tuntia.

Varusmies sen sijaan palvelee paljon pidempään. Vaikka nukkuminen jätettäisiin pois, niin normaali palvelusaika on 06:00 – 18:00, mutta lisäksi illalla saatetaan leikkiä nimenhuutoja ja siivouspalveluja eli palvelusta tulee vähintään 13 tuntia päivässä. Metsäleireillä ja muilla sitten enemmän.

Eli sivarin työaikaa vastaavan palvelusajan varusmies palvelee 172 päivässä. Lyhyin palvelusaika on 180 päivää. Sinä aikana saa kuusi lomapäivää ja viikonloppuvapaita. Kun vastineeksi tarjotaan viikoloppuja palveluksessa ja metsässä 24h palvelusta, niin aika tasoissa ollaan siviilipalveluksen kanssa.

Tämän sorttista laskelmaa sivarit ja aseistakieltäytyjät tietenkään halua esittää. Ainoa mitä sopii verrata on palveluksen kesto kalenterikuukausissa. Siviilipalvelus on vaihtoehto asepalvelukselle ja siviilipalvelusta pitää kehittää ja rahoittaa. Mutta inisemistä, siitä että sivareita rangaistaan en jaksa kuunnella.