mundic.net

Blogaus on muiden kiireiden myötä vähän jäänyt, mutta yritän taas aktivoitua, kun vaalit taas lähetyvät. Monia mielenkiintoisia asioita on tapahtunut ja eiköhän tässä vielä käänteitä nähdä ennen kesälomia. Oma vaalikuumeeni on kiireen myötä vielä melko pientä, en ole edes ehtinyt aktivoitua seuraamaan uusia blogeja.

Ylen Vaalimarkkinat satuin kyllä näkemään, joskin se aiheutti enemmän myötähäpeää kuin Eurovaali-innostusta. Vähän olen jo Hesarin ja Ylen vaalikoneita tutkaillut. Ei mitään yllätyksiä, siellhän Itsenäisyyspuolue, Köyhien asialla ja kommunistit olivat listan viimeisimpinä.

Eurovaaleissa minulla on yksi ylimääräinen vaatimus ehdokkaalle. Eduskunta- ja kuntavaaleissahan valitsen tukun puolueita, joita voisin äänestää, sitten etsin sopivan ehdokkaan ja edellytän, että ehdokas on nuori nainen. No, iän karttuessa nuorehkotkin naiset jo käyvät… Eurovaaleissa edellytän, että ehdokas on tai aikoo olla parlametissa enemmän kuin yhden kauden.

Tämä on minulle tärkeä vaatimus, koska europarlamentissa ei yhden kauden edustajana paljon aikaiseksi saada. Ensimmisellä kaudella on turha kuvitella saavansa merkittäviä valiokuntapaikkoja. Vasta pidempiaikaisen ja osaavan työn kautta parlamentissa saa vaikutusvaltaa. Siis muutakin vaikutusvaltaa kuin olla yksi edustaja 751:stä. Lisäksi on syytä muistaa, että valtaosassa äänestyksissä edustaja äänestää poliittisten ryhmien mukaan, siis eräänlainen europuoluekuri. Joku vanhempi euroedustaja taisi todeta, että ei hän läheskään aina tietä mistä äänestää – pitää vain luottaa oman ryhmän kantaan. Ja jälkeenpäin sitä sitten huomaa, että oma mielipide oli jotain muuta.

Europarlamenttin on minusta turha äänestää ketään, joka ei ole siellä jo ollut tai ei sitoudu siellä olemaan vähintänä kahta kautta – tai ainakin asettumaan ehdolle seuraavissakin vaaleissa. Ei siis pelkoa, että äänestäisin Timo Soinia. Ei vaikka hänellä kyllä on poliittista kokemusta. Se on näet yksi asia joka myös painaa vaakakupissa.

Eli haussa on siis:

• Nuori nainen
• joka on valmis toimimaan vähintään kaksi kautta europarlamentissa
• jolla on aiempaa poliittista kokemusta, mieluiten kansanedustajana tai eurooppapolitiikassa
• joka on samaa mieltä kanssani keskeisissä asioissa
• ja on puolueesta, jonka tavoitteiden kanssa olen samaa mieltä

Helppohan tuollainen pitäisi olla löytää. Pitänee siis alkaa lueskelemaan mitä puolueet tavoittelevat. Jonkinlainen puolueiden shortlist minulla jo on tietysti.

Matti Vanhanen ei tunnu oppivan. Pääministerin ei kannattaisi lähetellä 69-vitsejä. En tiedä minkälaista sähköpostittelua muut viisikymppiset harrastavat, mutta tuskinpa he puolituntemattomille kirjoittelevat pikkutuhmia vitsejä. Olen aiemminkin kirjoittanut Vanhasen playboymaisuudesta. Olkoon vitsailua tai ei, niin minusta tuo on mautonta, huonotapaista, lapsellista ja antaa huonon kuvan Vanhasen käytöksestä. Tuo ei ollut minusta pääministerille sopivaa käytöstä. Ehkä Vanhanen aiemmista hallituksen hölmöilyistä oppi sentään sen, että julkisuuteen kerrottiin kerralla kaikki. Toivotaan, että tästä ei tarvitsisi kuulla. Ja toivon, että sattumalta samalle ajalle osunut kihlaus oli kuten Vanhanen totesi pidemmän harkinnan tulos. Onnittelut siitä.

Timo Soini, jota soimasin useasti hänen eurovaaliehdokkuus-leikeistään päätti kuin päättikin asettua ehdolle ja ottaa myös paikan vastaan. Tosin Soini on tekemässä vain pikavisiitin Brysseliin, kahden vuoden päästä on taas eduskuntavaalit ja mahdollisuus palata takaisin Suomeen. On tämä parempi vaihtoehto kuin se aiempi, jossa Soini halusi vain kerätä äänet. Ja on tämä parempi tapa toimia kuin Paavo Väyrysen ministerinsalkkukiristys.

Soini kyllä varmasti saa eurovaaleihinkin säpinää. Ihmekös, että monet ovat hänen toimintaansa jo kritisoineet. Ei Soini kyllä tästäkään puhtaita papereita saa. Mutta kyllä tämä viimeistään sen varmisti, että Perussuomalaiset ovat valtakunnallisissa vaaleissa yhden miehen puolue. Ja kunnallisvaalitkin mennään pitkälti Soinin valovoimalla.

Toivotaan, että tämän myötä EU-vaalitkin alkaa kiinnostamaan. Ja nyt on pakko Keskustan ryhdistäytyä.

Poliittinen keskustelu on aihe, joka saa minut välillä hämmentyneeksi. Mitä eroa on keskustelun avauksella ja varsinaisella keskustelulla? Missä keskustelu pitäisi käydä? Entä koska keskustelu päättyy? Mikä on hyvää poliittista keskustelua? Ketkä saavat osallistua keskuteluun? Päädytäänkö keskustelussa johonkin tulokseen? Syntyykö konsensus, vai lopahtaako keskustelu kun se ei enää ketään innosta tai syntyy jokin uusi aihe?

Maahanmuuttokeskustelusta on jo enemmän avauksia kuin jaksaa seurata, esimerkiksi Katainen vaati avointa keskutelua myös maahanmuuton ongelmista, Oras Tynkkynen valitteli, että Vihreillä ei ole liikkumatilaa maahanmuuttokeskutelussa ja Ahtisaari vaati kehitysavun remontointia. Mikko Välimaa pohti, joko Ahtisaaren alustus riittäisi keskusteluun.

Aineksia keskusteluun luulisi olevan, mutta kovasti keskustelut tuntuvat jäävän pelkiksi alustuksiksi ja avauksiksi. Jonkun pitäisi nyt esittää jotain konkreettisempaa, muuten tämäkin aihe hyytyy keskustelun odotteluun. Timo Soinille vinkki. Kun Soinia kerta niin kovasti ärsyttää jatkuviin rasisti-kyselyihin vastaaminen, niin voisiko Perussuomalaiset osoittaa olevansa salonkikelpoinen puolue avaamalla asiapohjalta mitä maahanmuuttopolitiikassa pitäisi muuttaa. Toisaalta Keskusta voisi yrittää syödä Soinin kannatusta käsittelemällä asiaa avoimesti. Matti Vanhanen mainitsi, että on valmis menemään barrikadeille rasismia vastaan.

Keskustelu on jumahtanut lähtökuoppiinsa, koska kukaan ei halua olla rasisti. Siis moittia ei saa, arvostella ei saa, uskaltaako sitä edes pohtia kehitysaihioita? Ja nyt puhun maahanmuuttopolitiikasta – en maahanmuuttajista. Miksi ei voi keskustella sitä onko kotouttaminen onnistunut? Miksi ei voi pohtia miten estää Ahtisaaren luonnehtimaa kehitysmaita vaivaamaa massatyöttömyyttä ja sen aiheuttamaa maastamuuttoa? Perussuomalaistenkin pitäisi ottaa joku tolkku puheisiinsa. Maahanmuuttajia ei kaivata, heidän kotouttamiseen ei pitäisi laittaa rahaa ja tukea pitäisi ohjata kehitysmaihin ongemien estämiseen. Mutta vaikea on uskoa, että Perussuomalaiset nostaisivat kehitysapua, kun rahat pitäisi käyttää mielummin suomalaisten köyhien tukemiseen. Ei voi ratsastaa kahdella hevosella.

P.S. Suomen Kuvalehti on mielenkiintoinen edelläkävijä Suomessa lehtien verkkosivujen kehityksessä. SK on ottanut käyttöön Uutisvirran, johon nostetaan myös lukijoiden kommentteja. Lisätietoja SK:n sivuilta.

Olen viime päivinä blogannut kerran jos toisenkin Timo Soinin mahdollisesta EU-ehdokkuudesta. Nyt Helsingin Sanomat uutisoi, että oikeusoppineetkaan eivät innostu Soinin näennäisehdokkuudesta:

Valtiosääntöasiantuntijat eivät ilahdu Soinin protesti-ideasta. “Vaaleihin mennään sitä varten, että tullaan valituksi”, linjaa oikeustieteen professori Kaarlo Tuori.

“Eihän tämä poliittista moraalia osoita.” Tuorista idea kuulostaa demokraattisen poliittisen prosessin pilkalta.

Hesarin mukaan Soini myönsi, että protestiehdokkuudella ei kerätä tyylipisteitä. Hänen ideanaan on kuulemma havainnollistaa, että niin ei tee EU:kaan.

Seli, seli. Timo Soini on minusta tähän asti ollut rehti ja suoraselkäinen. Nyt tuntuu, että vaalivoiton huumassa menestystä eurovaaleista haetaan keinolla millä hyvänsä – vaikka demokratian pilkanteolla.

Timo Soini tuohtui Keskustan Verkkoapilassa pohtimaan ehdokkuutta eurovaaleissa:

“- En vielä tiedä, voinko laskea moraalitasoni yhtä alas kuin EU.

the back-up plan ipod

- Tulisi kyllä vaaleihin uutta kipinää. Voitaisiin mitata kansan todellinen suhtautuminen EU:hun ja Lissabonin sopimukseen. Ne, jotka eivät hyväksy Lissabonin sopimusta, voisivat äänestää perussuomalaisia, Soini kaavailee”

Soinia pännii se, että “väärin äänestänyttä” Irlantia laitetaan EU:ssa ruotuun ja äänestämään uudelleen. Sinällään ymmärrän Soinia. Mutta toiselta kannalta ajatellen Irlanti saa nyt tärkeiksi kokemiaan muutoksia läpi tämän sopimuksen viilauksen myötä. Nyt Irlanti voi taas ottaa kantaa kelpaako tämä sopimus heille.  Samalla tavoinhan toimii moni muukin neuvottelu, verrataan nyt vaikka tuttuja TUPO-neuvotteluita.  Neuvottelijat tuovat esityksen päätettäväksi ja esim. liittovaltuustolle. Jos sopimus ei kelpaa, niin neuvoteluja jatketaan – ehkä. Ei tässä sen kummemmasta asiasta ole.

Timo Soini on minusta ollut suoraselkäinen mies ja todennut aina, että jos on ehdolla johonkin pitää myös olla valmis ottamaan paikka vastaan. Soini on kritisoinut Paavo Väyrysen venkoilua ja vedätystä siinä toimiiko hän europarlamentissa vai eduskunnassa.  Ymmärrän Timo Soinin kovan halun mitata  Perussuomalaisten todellinen kannatus ja Suomen EU-vastaisuus eurovaaleissa.  Perussuomalaisilta kun puuttuu näyttävä ja uskottava eurovaaliehdokas.

Minä toivon, että Soinin puheet Verkkoapilassa olivat vain leikkiä ja hänen irlantilaisia kohtaan tunteman sympatian aiheuttamaa suuttumusta. Mutta jos Soini todella aikoo ehdokkaaksi, toivon kyllä että Soini myös lähtee Euroopan parlamenttiin, jos hänet sinne valitaan.  Saisit hävetä, jos Soini aiot  ehdolle vain kerätäksesi ääniä Perussuomalaisille.