mundic.net

Pitkän tauon jälkeen ajattelin taas palata blogin ääreen. Kevään kiireiden myötä kirjoittaminen jäi. Ja kun taukoa tuli, niin rytmi hävisi. Yritän taas päästä takaisin rytmiin – edes epätasaiseen.

Aika paljon on tapahtunut. Vanhasen ja Kepun vaalirahakriisi alkoi jo pänniä niin, että en sitä edes viitsi kommentoida. Koko vaalirahoitus on ollut yhtä surkuhupaisaa räpistelyä. En jaksa edes kommentoida sitä.

Vaan eipä vakuuta puolustusminiteriön, -ministerin tai ylipäällikönkään toiminta. Täytyy vain ihmitellä miten Halonen, Vanhanen, Stubb ja Katainen ovat voineet olla autuaan tietämättömiä siitä koska Afganistanissa olevat joukot kotiutetaan! Luulisi, että asia on sen verta tärkeä, että siitä keskustellaan – tai edes ilmoitetaan muutenkin kuin virkapostina. Tai ehkä presidentille ei ole tapana ilmoittaa mitään muuten kuin kirjeellä.

Täytyy yhtyä Janne Virkkusen kommenttiin: Onneksi ei olla sodassa. Ei tämä nyt mikään Tuomiojan maalailema sotilasvallankaappaus ole, mutta kyllä Jyri Häkämies on onnistunut aikamoisen sopan keittämään. Virkkunen saattaa hyvinkin olla oikeassa, että Häkämiehellä ja Halosella on sukset pahastikin ristissä. Pakko todeta, että Häkämies ei ole tällä ministerikaudellaan minua vakuuttanut. Aika paljon joutunut selittelemään tekemisiään…

Laitetaan nyt tähän oikein kysely:

 Loading ...

Kun tämän päivän Helsingin Sanomain juttuja lukee, niin ei voi kuin ihmetellä mihin soppaan Keskusta, Vanhanen ja Korhonen ovat itsensä ja hallituksen hämmentäneet. Tässä kävi vähän kuin Kanervalla, jos olisi tullut ulos rehdisti selittänyt mitä on tapahtunut ja miten kaikki on mennyt, niin varmaan olisi vähemmällä päässyt. Olettaen, että tarinan nykyinen versio pitää paikkansa.

Vähän tulee tunne, että ei muuten pidä. Korhosen olinpaikka kokouksen aikana on epäselvä ja Forsius pysyy tiukasti kannassaan ja oikoo Vanhasen puheet sitä mukaa kun Vanhanen lausuntojaan antaa. Voi hyvinkin olla, että Vanhanen puhui totta kun selitteli, että sekaannus johtuu “ärtymyksestä”. Mutta epäselvien lausuntojen anto ei auta tässä tilanteessa. Vanhasen pitäisi tietää, että tiuskiminen ja epäselvät kommentit ovat juuri sitä mitä ei pitäisi tehdä. Pitäisi kertoa selvästi ja yksiselitteisesti ja totuudenmukaisesti mitä on tapahtunut. Peittely ja valehtelu on johtanut ministerin ja pääministerinkin eroon.

Joillekin tämä tekee hyvääkin. Puoluesihteeriksi puoluesihteerin paikalle pyrkivä Kimmo Tiilikainen vaatii selvyyttä tapahtumista. Korhosella lienee vielä Tiilikaista vahvempi tuki, mutta jos puoluetukikohu ei muuten lienny, niin jonkunhan se syntipukin on oltava, eikä se ole Vanhanen.  En olisi yllättynyt, jos Keskusta pesisi kätensä hylkäämällä Korhosen.

SDP:lle kelpaisi vaikka uudet vaalit. Mikäjottei, vasemmistohan tässä voittaa. Vasemmistoa tukevista ammattiyhdistyksistä ei ole saatu vain yhtä meheviä otsikoita. Mutta presidentti Tarja Halonen on kyllä oikeassa, ei tässä nyt uusia vaaleja tarvita. Yhtä lailla vasemmisto on kanavoinut rahansa kannatusyhdistyksien kautta, yhtä lailla siellä on jätetty kertomatta suuria tukijoita ja taustavaikuttajat ovat siellä ihan yhtä hyvin piilossa kuin oikeistopuolueissakin. Ei kai se nyt yllätys ole jos yritykset tukevat oikeistoa ja ammattiyhdistysliike vasemmistoa?

Ja kyllähän Kehittyvien Maakuntien Suomi Heinäluomaakin tuki, vaikka SDP yrittääkin väittää, että rahat menivät puolueelle. KMS tuki kyllä kaikkia mahdollisia pääministeriehdokkaita. Kyllähän sitä kannattaa aina varautua siihenkin, että oikeistohallitusta ei tule. Eipä sitäkään tukea ollut eritelty. Sopisi demarienkin muistaa, että kiviä ei kannata paljon heitellä jos itse ei ole puhdas kuin pulmunen.

Kai tässä on pakko kirjoittaa tästä “vaalirahoituskriisitä”, kun se aiheena on nyt niin pop. Eihän tässä aiheessa mitään uutta ole, mitä nyt Timo Kalli meni ja tunnusti, että pimittelee tietoja tahallaan. Kuusi kuukautta sitten oli kyllä ihan toinen ääni kellossa. Pakko lainata tähän Lipposta:

“Voi tätä käsienpesua, tätä jälkiviisautta, tätä oman rinnan röyhistelyä, tätä populismia, jota täällä on harjoitettu.”

On ollut alusta asti selvää, että vaalirahoitusilmoitukset on täytetty ihan miten sattuu, mutta vasta kun selviää, että joku taho on rahaa avoimesti jakanut ja käry käy, niin poliitikoillakin alkaa olla haluja korjata tilannetta. Vanha sanonta sanoo, että ehjää ei kannata korjata, mutta Arkadianmäellä ei näköjään ole rikkinäisenkään korjaamiseen haluja, mutta jos oma imago on pelissä, niin johan alkaa löytyä haluja korjata tilanne.

Iltalehden uutisointi alkaa tuntua jo ajojahdilta, vaikka ei Iltalehteä nyt muutenkaan voi laatujournalismista syyttää. Noh, onhan tuossakin uutisessa se pieni totuuden siemen, mutta jos kysytään onko vaalirahoitussotku vaikuttanut uskottavuuteen, niin eiköhän se vastaus ole aina kyllä tai jotain sinne päin. Onko uskottavuus silti kateissa? -Tuskin.

Pyhittääkö tarkoitus keinot? Siis, onko tässä oltava tyytyväinen, että vaalirahoituksen läpinäkyvyys lisääntyy, vaikka tapa jolla siihen päädytään, oli mitä oli? Minä ainakin olen pettynyt pahemman kerran, koska tämä osoittaa sen, että vaalirahoituksen läpinäkyvyys ei poliitikkoja kiinnosta, ellei oma uskottavuus ole kyseenalaistettuna. Raha kelpaa, eikä siinä paljon kysellä mistä se tulee.