mundic.net

Pitkän tauon jälkeen ajattelin taas palata blogin ääreen. Kevään kiireiden myötä kirjoittaminen jäi. Ja kun taukoa tuli, niin rytmi hävisi. Yritän taas päästä takaisin rytmiin – edes epätasaiseen.

Aika paljon on tapahtunut. Vanhasen ja Kepun vaalirahakriisi alkoi jo pänniä niin, että en sitä edes viitsi kommentoida. Koko vaalirahoitus on ollut yhtä surkuhupaisaa räpistelyä. En jaksa edes kommentoida sitä.

Vaan eipä vakuuta puolustusminiteriön, -ministerin tai ylipäällikönkään toiminta. Täytyy vain ihmitellä miten Halonen, Vanhanen, Stubb ja Katainen ovat voineet olla autuaan tietämättömiä siitä koska Afganistanissa olevat joukot kotiutetaan! Luulisi, että asia on sen verta tärkeä, että siitä keskustellaan – tai edes ilmoitetaan muutenkin kuin virkapostina. Tai ehkä presidentille ei ole tapana ilmoittaa mitään muuten kuin kirjeellä.

Täytyy yhtyä Janne Virkkusen kommenttiin: Onneksi ei olla sodassa. Ei tämä nyt mikään Tuomiojan maalailema sotilasvallankaappaus ole, mutta kyllä Jyri Häkämies on onnistunut aikamoisen sopan keittämään. Virkkunen saattaa hyvinkin olla oikeassa, että Häkämiehellä ja Halosella on sukset pahastikin ristissä. Pakko todeta, että Häkämies ei ole tällä ministerikaudellaan minua vakuuttanut. Aika paljon joutunut selittelemään tekemisiään…

Laitetaan nyt tähän oikein kysely:

 Loading ...

Matti Vanhanen ei tunnu oppivan. Pääministerin ei kannattaisi lähetellä 69-vitsejä. En tiedä minkälaista sähköpostittelua muut viisikymppiset harrastavat, mutta tuskinpa he puolituntemattomille kirjoittelevat pikkutuhmia vitsejä. Olen aiemminkin kirjoittanut Vanhasen playboymaisuudesta. Olkoon vitsailua tai ei, niin minusta tuo on mautonta, huonotapaista, lapsellista ja antaa huonon kuvan Vanhasen käytöksestä. Tuo ei ollut minusta pääministerille sopivaa käytöstä. Ehkä Vanhanen aiemmista hallituksen hölmöilyistä oppi sentään sen, että julkisuuteen kerrottiin kerralla kaikki. Toivotaan, että tästä ei tarvitsisi kuulla. Ja toivon, että sattumalta samalle ajalle osunut kihlaus oli kuten Vanhanen totesi pidemmän harkinnan tulos. Onnittelut siitä.

Timo Soini, jota soimasin useasti hänen eurovaaliehdokkuus-leikeistään päätti kuin päättikin asettua ehdolle ja ottaa myös paikan vastaan. Tosin Soini on tekemässä vain pikavisiitin Brysseliin, kahden vuoden päästä on taas eduskuntavaalit ja mahdollisuus palata takaisin Suomeen. On tämä parempi vaihtoehto kuin se aiempi, jossa Soini halusi vain kerätä äänet. Ja on tämä parempi tapa toimia kuin Paavo Väyrysen ministerinsalkkukiristys.

Soini kyllä varmasti saa eurovaaleihinkin säpinää. Ihmekös, että monet ovat hänen toimintaansa jo kritisoineet. Ei Soini kyllä tästäkään puhtaita papereita saa. Mutta kyllä tämä viimeistään sen varmisti, että Perussuomalaiset ovat valtakunnallisissa vaaleissa yhden miehen puolue. Ja kunnallisvaalitkin mennään pitkälti Soinin valovoimalla.

Toivotaan, että tämän myötä EU-vaalitkin alkaa kiinnostamaan. Ja nyt on pakko Keskustan ryhdistäytyä.

Tämän päiväinen hallituksen perääntyminen pitäisi kai laskea hallituksen arvovaltatappioksi. En minä kyllä sitä voitoksikaan laskisi, jos hallitus olisi vastoin yleistä mielipidettä ja työmarkkinajärjestöjen tukea väkisin runnonut eläkeiän noston läpi. Jos olisin vainoharhaisempi epäilisin, että tämä oli laskelmoitu neuvottelutaktiikka hallitukselta. Työmarkkinajärjestöille tarjottiin niin huonoa ratkaisua, että kompromissi saatiin ruuvattua tiukalle.

Tänään tehdyn kompromissin lopputulemahan on aika lailla sama, ellei jopa parempi. Jos keskimääräinen eläkeikä nousee kolmella vuodella kahden sijaan, niin tämähän kelpaa hallitukselle. Toki vanhuuseläkkeen alaikäraja säilyy samana, mutta kovin kaukana tuo keskimääräinen eläkeikä on siitä tällä hetkellä. Sopisiko olettaa, että alaikäräajan nosto nostaisi keskimääräistäeläkeikää noston verran. Eli, jos tavoite toteutuu, niin tämä olikin hallitukselle parempi ratkaisu?

Lopputulemaan hallitus lienee tyytyväinen. Matkalla tulleisiin imagokolhuihin tosin ei voi olla tyytyväinen. Kyllä tästä menettelytavasta vielä Vanhanen ja Katainen saavat kuulla moneen kertaan. Urpilainen yrittää tätä käyttää hyödykseen, mutta hankalahan lopputulostakaan on haukkua, kun se on juuri sitä mitä SDP halusi.

Osoittihan tämä Vanhaselta aikamoista ylimielisyyttä. Mutta tohdin väittää, että jos hallitus olisi aloittanut neuvotteluilla työmarkkinajärjestöjen kanssa niin tavoitteeksi asetettu keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä olisi jäänyt puoleen nyt asetetusta tavoitteesta. Onni onnettomuudessa.

Tarkoitus ei silti pyhitä keinoja. Ja sekös tässä harmittaa, että meillä on hallitus, joka on röyhkeä ja ylimielinen.

Poliittinen keskustelu on aihe, joka saa minut välillä hämmentyneeksi. Mitä eroa on keskustelun avauksella ja varsinaisella keskustelulla? Missä keskustelu pitäisi käydä? Entä koska keskustelu päättyy? Mikä on hyvää poliittista keskustelua? Ketkä saavat osallistua keskuteluun? Päädytäänkö keskustelussa johonkin tulokseen? Syntyykö konsensus, vai lopahtaako keskustelu kun se ei enää ketään innosta tai syntyy jokin uusi aihe?

Maahanmuuttokeskustelusta on jo enemmän avauksia kuin jaksaa seurata, esimerkiksi Katainen vaati avointa keskutelua myös maahanmuuton ongelmista, Oras Tynkkynen valitteli, että Vihreillä ei ole liikkumatilaa maahanmuuttokeskutelussa ja Ahtisaari vaati kehitysavun remontointia. Mikko Välimaa pohti, joko Ahtisaaren alustus riittäisi keskusteluun.

Aineksia keskusteluun luulisi olevan, mutta kovasti keskustelut tuntuvat jäävän pelkiksi alustuksiksi ja avauksiksi. Jonkun pitäisi nyt esittää jotain konkreettisempaa, muuten tämäkin aihe hyytyy keskustelun odotteluun. Timo Soinille vinkki. Kun Soinia kerta niin kovasti ärsyttää jatkuviin rasisti-kyselyihin vastaaminen, niin voisiko Perussuomalaiset osoittaa olevansa salonkikelpoinen puolue avaamalla asiapohjalta mitä maahanmuuttopolitiikassa pitäisi muuttaa. Toisaalta Keskusta voisi yrittää syödä Soinin kannatusta käsittelemällä asiaa avoimesti. Matti Vanhanen mainitsi, että on valmis menemään barrikadeille rasismia vastaan.

Keskustelu on jumahtanut lähtökuoppiinsa, koska kukaan ei halua olla rasisti. Siis moittia ei saa, arvostella ei saa, uskaltaako sitä edes pohtia kehitysaihioita? Ja nyt puhun maahanmuuttopolitiikasta – en maahanmuuttajista. Miksi ei voi keskustella sitä onko kotouttaminen onnistunut? Miksi ei voi pohtia miten estää Ahtisaaren luonnehtimaa kehitysmaita vaivaamaa massatyöttömyyttä ja sen aiheuttamaa maastamuuttoa? Perussuomalaistenkin pitäisi ottaa joku tolkku puheisiinsa. Maahanmuuttajia ei kaivata, heidän kotouttamiseen ei pitäisi laittaa rahaa ja tukea pitäisi ohjata kehitysmaihin ongemien estämiseen. Mutta vaikea on uskoa, että Perussuomalaiset nostaisivat kehitysapua, kun rahat pitäisi käyttää mielummin suomalaisten köyhien tukemiseen. Ei voi ratsastaa kahdella hevosella.

P.S. Suomen Kuvalehti on mielenkiintoinen edelläkävijä Suomessa lehtien verkkosivujen kehityksessä. SK on ottanut käyttöön Uutisvirran, johon nostetaan myös lukijoiden kommentteja. Lisätietoja SK:n sivuilta.

Tällä viikolla Matti Vanhanen on selitellyt päätöstä eläkeiän nostosta. Jokunen muukin ministeri on joutunut tätä perustelemaan. Jyrki Kasvi valitteli Vihreiden puoluevaltuuskunnassa pitämässään puheessaan ja blogissaan:

“Tulevaisuusselonteon jälkeen Suomessa ei tapahtunut neljään vuoteen mitään. Viimein viime viikolla tehtiin kaksi kriittistä päätöstä – päätettiin vähentää lukion jälkeisiä välivuosia ja päätettiin nostaa eläkeikää.”

Tottahan tämä on, mutta kyllä tämä pidemmäin kuin neljän vuoden tekemättömättymyyden tulos. Ei suurten ikäluokkien eläköityminen varsinaisesti tullut kenellekään yllätyksenä. Aikaisemmat hallitukset eivät hirveästi ole aiheeseen viitsineet koskea. Kasvi luetteli puheessaan innovatiivisempia ratkaisuja. Suomen ratkaisumalli ei lisää tuottavuutta, eikä luo uutta työtä. Se vain pyrkii lisäämään työvoiman saatavuutta – ja sitäkin pakolla.

Matti Vanhanen on jo pidempään puhunut siitä, että hän haluaa olla ratkaisemassa suurten ikäluokkien eläköitymisen ongelmaa. Nyt hän on yhden avauksen siihen tehnyt. Toivottavasti tulee muitakin – vähän innovatiivisempia. Kyllä tässä pyyhkeitä pitää antaa nykyiselle, mutta ennen kaikkea edellisille hallituksille. Se on myöhäistä katua, kun paskat on housussa, kuten on tapana sanoa. Niitä innovatiivisempia ratkaisumalleja olisi pitänyt hakea jo aikaa sitten.

Enempää en tästä aiheesta jaksa enää kirjoittaa. Ehkä korkeintaan jos tuosta välikysymyksestä jotain ihmeellistä ilmaantuu.

P.S. Seurasin Vihreiden valtuuskuntaa välillä netistä livenä Twitterin kautta. Ihan hauska juttu. Tätähän Jenkeissä harrastettiin Obaman puheen aikana myös.

Minun oli tarkoitus kirjoittaa ihan jostain muusta. Tarkoitus oli vanhaan tuttuun tapaan kehua Maria Guzenina-Richardsonia, naljailla Jutta Urpilaiselle, ihmetellä hallituksen ja SATA-komitean touhuja, pohtia mistä rahat työnantajien KELA-maksujen poistoon saadaan; todeta, että köyhyydelle ei tämän jälkeen todella haluta antaa kenkää ja loppuun ilkeillä, että taannoisessa Radion Ykkösaamussa Pekka Ravi oli todella ärsyttävä ja Guzenina-Richardson pyyhki hallituspuolueilla pöytää. Mutta koska nämä kaikki ovat menneen talven lumia, niin kirjoitanpa tämän päiväisistä tapahtumista.

Matti Vanhanen on pitkään jaksanut muistuttaa kansalaisia, että olemme isojen rakenteellisten haasteiden edessä. Rakenteelliset haasteet ovat tietysti ne samat joista meille puhuttiin jo 20 vuotta sitten: Suuret ikäluokat eläköityvät, vielä tulee työntekijä pula, lapsia syntyy liian vähän ja töihin meneminen kestää liian kauan. Vanhanen haluaisi jatkaa vielä ainakin yhden pääministerikauden näiden ongelmien ratkomiseen. Tänään politiikkariihen tuloksena ongelmat ovat sitten yllättäen ratkaistu.

Noin suit sait sukkelaan saatiin talouskriisin varjolla tämäkin muutos aika keveästi käsiteltyä. Toki tästä vielä keskustelua syntyy, mutta nyt kun tämä on hallituksen tavoitteeksi määritelty, niin tokkopa sillä keskustelulla enää paljon merkitystä on. Minusta tämä on mielenkiintoista siksi, että Vanhanen puhuu nyt suurista kokonaisuuksista, mutta 2010-luvun ongelmiin tämä on osaoptimointia aika moni muu asia jää tässä käsittelemättä. Eläkeiän korottaminen kahdella vuodella on vain yksi ratkaisu, tehokkuus, uusien toimintatapojen ja teknologioiden kehittäminen on toinen tapa selvitä ongelmista. Kovin pieni tuo Vanhasen mainitsema kokonaisuus nyt on.

“Kriisit tietysti useasti johtavat siihen, että asioita joudutaan katsomaan kokonaisvaltaisemmin. Ilman muuta nyt se on helpompi perustella ymmärrettävällä tavalla”

Tässä tapauksessa Vanhasen kokonaisuus on kyllä pienempi kuin osien summa. Pakko kyllä kysyä, että kuinka hyvää pataa Vanhasen toinen hallitus on EK:n kanssa, kun näitä viimeaikaisia linjauksia katselee!

Oppositio ja työntekijäpuoli eivät hallituksen esityksestä innostuneet. Jaa, ihan kiva. Aika hampaatonta touhua oikeasti!

Ei tämä eläkeiän korotus minua yllätä ja arvasin tämän tulevan ja ymmärrän kyllä syitäkin. Mutta vähän tulee vanha Radiolinjan mainos mieleen, jossa “hinta pompsahti juuri”. Nyt kävi eläkeiälle vähän samalla tavalla. Hallituksen muihin ajatuksiin verrattuna tämä tuntuu jopa tästä maailmasta olevalta! Olen kyllä naureskellut partaani kun olen lueskellut ministerien näkökulmia opiskelusta. Tavoitteet ovat kyllä ihan kivoja, mutta taitaa ymmärrys opiskelijan arjesta  puuttua.

Yksi suosikkini hauskoista esityksistä on “neitseellinen lisääntyminen“. Siis ylipäätään poliitikkojen odotuksen opiskelijoille ovat:

• Menkää heti toiselta asteelta (lukio, ammatikoulutus) jatko-opintoihin kulkematta harhapolkujen kautta
• Valmistukaa nopeasti
• Hankkikaa samalla lapsia
• Tehkää samalla töitä, että saatte työkokemusta
• Älkää tehkö liikaa töitä, että kuitenkin valmistutte nopeasti
• Hankkikaa ulkomaan kokemusta
• Älkää jääkö ulkomaille liian pitkäksi aikaa tai pysyvästi
• Työllistykää heti
• Pysykää terveinä ja työskennelkää pitkään

Ja tämä saavutetaan siis mm. estämällä niitä jotka eivät saaneet opiskelupaikkaa opiskelemasta pääsykokeisiin etukäteen (varsinkin kun ne pääsykoekirjat on kuitenkin samat kuin edellisvuotena):

“Vanhasen mukaan yksi keino olisi valintakoekirjojen julkistaminen vasta ylioppilaskirjoitusten jälkeen, jotta he olisivat samassa asemassa vanhojen ylioppilaiden kanssa pääsykokeisiin lukiessa. “

Siis, elämmekö me samassa maailmassa?? Pitäisi opiskella, töitä ei saisi tehdä, opintotuki on mitä on, työpaikasta ei ole varmuutta, mutta perhe pitäisi perustaa. Minä haluaisin tietää kuka nykyisistä ministereistä itse suostuisi moiseen ahdinkoon ja riskinottoon? Mutta bonuksena on se, että jahka töihin pääsee, niin siellä saa olla sitten pidempään – jos työpaikka säilyy.

Ei siinä mitään, olen samaa mieltä siitä, että opiskeluaikoja pitää lyhentää. Omassa tuttavapiirissä on useita joiden opiskelu aika oli kaksi kertaa pidempi kuin omani! Ja minä kävin ulkomailla vaihdossa, minä olin aktiivinen opiskelijatoiminnassa ja silti väitän, että olisin voinut valmistua nopeammin – niin ja valmistuin yli kaksi vuotta alle keskimääräisen valmistumisajan. Eli ei minulta löydy ymmärrystä näille 10 vuotta opiskeleville.

Minulla on yksi konkreettinen ehdotus siitä miten tätä voidaan nopeuttaa. Yliopistoissa pitää lähes aineesta riippumatta opiskella yleisopintoja. Yliopistoon hakuprosessia voisi kehittää siihen suuntaan, että opiskelijat voivat paremmin hyödyntää ‘vääärän’ pääainelinjansa opintoja vaihtaessaan suuntaustaan. Tosiasiahan on se, että varsin moni päätyy ensin opiskelemaan ihan jotain muuta kuin mistä valmistuu. Jos opinnot joutuu aloittamaan turhan alusta, niin tokihan opiskelut viivästyvät. Juu, tiedän kyllä Joustavasta Opinto-oikeudesta (JOO). Mutta jos yliopistoon pääseminen on kerta niin ongelmallista, niin ehkä sitä ensimmäisen vuoden opiskelua, JOO:ta voisi paremmin yhdistää. Muistaakseni jossain Keski-Euroopassa opiskelijoita sitten tiputetaan pois, jos he eivät pärjänneet. En toki tarkoita, että kaikilla pitäisi olla oikeus opiskella lääketieteellisessä, mutta eihän siinäkään ole mitään mieltä, että yliopistojen kemianlaitokset ovat lääketieteellisen kertauskursseja!

Palauttaisin kyllä nämä hallituksen näkemykset takaisin valmisteluun ja hakemaan sitä Vanhasen mainostamaa kokonaisvaltaista näkemystä, koska tulokset SATA-komiteasta ja hallituksen esityksistä viittaavat kyllä ihan johonkin muuhun.

Ei tässä voi kuin toivottaa kaikille muille kolmekymppisille lykkyä tykö, että ette pala loppuun ennen 65 (vai onko se sitten jo 67 tai 69) vuoden eläkeikäänne. Lycka till!

P.S. Kannattaa muuten käydä lukemassa Outi Alanko-Kahiluodon blogi.

Julkaistussa turvallisuuspoliittisessa selonteossa puolustusvoimat saa vuosittaisen 2% tasokorotuksen, perusteluna kalliimpi sotilasteknologia. Lisäksi kriisinhallintaan laitetaan 50 miljoonaa euroa lisää. Aamun Hesarissa Vanhanen vielä lisäsi, että lisää rahaa ei sitten tipu, loput on kaivettava säästöillä – eli organisaatiomuutoksilla. Sadankomitea ja Rauhanliitto ehtivät jo älähtämään, että aseisiin ei saisi laittaa senttiäkään lisää.

Vaan vaikka sodanajanjoukkoja vähennettäisiinkin sadalla tuhannella, kuten on kaavailtu, niin sotamateriaalin hinta nousee siihen tahtiin, että pelkästään ilmavoimien pitämiseen iskukykyisenä tarvitaan paljon rahaa. Hornetien uudistukseen 1,6 miljardia ja viiden vuoden päästä pitäisi päättää jo Hornetien seuraajasta – lasku vähintään 3,5 miljardia euroa. Ja tästä puuttuu maavoimien ja merivoimien tarpeet.

Ihan kiva siis, että puolustusvoimat saivat 2% lisää rahaa, mutta kyllä Vanhanen vielä saa puolustusvoimilta monta rahoituspyyntöä. Tuo 2% oli vain juoksevien kulujen kattamiseen, ihan vain siltä varalta, että joltakulta menee puurot ja vellit sekainen.

Annamari Sipilä kirjoitti Helsingin Sanomissa kolumnin tunnustuksista joita suomalaiset päättäjät ovat saaneet – ja mitä media heistä uutisoi. Kolumnissa mainitaan myös joulukuun alussa La Tribune -talouslehden EU-maiden johtajien rankkauksesta, jossa Vanhanen päätyi viidenneksi – tai pääsi miten sen nyt ottaa. Sipilällä (jonka kolumneja on muuten mukava lukea) on toinenkin kolumni liittyen Vanhaseen, mutta enemmänkin johtajuuteen ja heikkouksien ja vahvuuksien piilottamiseen:

“Moni on ihmetellyt, miksi pääministeri Matti Vanhanen (kesk) on nauttinut kansansuosiota näinkin pitkään. Yksi syy on varmasti se, että Vanhanen osaa pitää niin vahvuutensa (kuka tietää?) kuin heikkoutensakin (kuka tietää?) piilossa. Olivatpa politiikan tai yksityiselämän myrskyt millaisia tahansa, pääministeri antaa vaikutelman, että mikään ei liikuta lordien rauhaa.”

Vanhasen La Tribunen ja Kataisen Financial Times saama tunnustus toki lämmittää. Mutta vähän kuin urheilussa vanhoilla voitoilla ei pärjätä. Vanhanen on toiminut pääministerinä yltäkylläisyyden aikana ja varmaan hyvä johtamaan virkamiesmäisesti hallitustaan. Hän ilmeisesti antaa tarkoituksella ministereilleen tilaa liikkua omalla tontillaan, mutta mitään intohimoisia tavoitteita hän ei aseta – konsensuspääministeri. Ei kepun alamäkeä voi pelkästään Vanhasen syyksi laittaa, kyllä koko keskustan ministerijoukko on aika saamaton – tai ainakin näkymätön. Sellaista innostusta ja draivia ei ole kuin kokoomuslaisilla.

Vähän samat perustelut pätevät Kataiseen, tähän asti on ollut helppoa ja osa meriiteistä on Heinäluoman ajalta – jota en kyllä rankkaisi mitenkään hyväksi valtionvarainministeriksi, ellei avustajien kuuntelua käytetä asteikkona. Todelliset näytönpaikat ovat hänelläkin vasta edessä.

Onko Vanhanen-Katainen parivaljakko paras ryhmä viemään Suomen yli talouskriisin? Yksi Suomen vahvuuksia on aina ollut kyky toimia yhdessä vaikeina aikoina. Erimielisyyksiä on voitu laittaa sivuun toviksi. Sinällään kai Vanhasen konsensusjohtaminen on hyvä asia. Vähän mietityttää onko Vanhasen hallitus kuitenkin liian passiivinen. Monen asian kehittäminen on kestänyt luvattoman pitkään. Valtion omistajanohjauksessa  ja talouspolitiikassa on kyllä nähty nopeitakin liikkeitä, mutta ne ovatkin Kokoomuksen salkkuja ne.  Onko Vanhasen rauhallinen ja Kokoomuksen räväkämpi toiminta hyvä balanssi?

Rehellisesti sanottuna, en minä nyt kyllä juuri nyt toivo pääministerin vaihtoa. Mutta kovin on kiikkerä keskustan puheenjohtajan jakkara. Tässä taloustilanteessa haluan, että pääministerinä ei ole aloittelija. Eihän se auta jos tekee vääriä päätöksiä, mutta mistä sitä tietää olisiko uusi pääministeri sen viksumpi. Sen sijaan veikkaan, että Timo Kalli joutuu syrjään helmikuussa kun eduskuntaryhmän johtajan paikka on taas jaossa. Suotta Kalli perää vain Vanhaselta profiilin nostoa samaa voi vaatia koko keskustan ministerilaumalta.

Vähän tuntuu, että Keskusta on sellaisessa syöksykierteessä, että siitä voi olla vaikea oikaista. Alkaa tuntua vähän Vasemmistoliitolta, mutta ehkä se johtuu vain siitä, että olen lukenut Suvi-Anne Siimeksen kirjaa tässä viime aikoina.  Siitä ja Keskusta nykytilasta toiste.

Jos vaalit tuntuivart kampanjoinniltaan vähän laimeilta, niin vaali-iltana riitti jännitettävää. Analyysejä on ollut useampiakin. Perussuomalaisten vaalimenestyksen kiteytti minusta aika hyvin kansanedustaja Jyrki JJ Kasvi:

“Moni on pitänyt perussuomalaisten kannatuksen nousua ongelmana, mutta todellisuudessa ongelma olemme me muut, jotka emme osaa puhua perussuomalaisten äänestäjiä koskettavista asioista heidän ymmärtämällään kielellä.”

Kokoomus sen sijaan taisi osata puhua äänestäjille. Minulla on vähän sellainen olo, että Kokoomuskin on vaihtoehtopuolue. Vaihtoehto siinä mielessä, että on kiva äänestää puoluetta, jolla tuntuu olevan kivaa. On mukava kuulua voittavien joukkoon ja olla osa hurmosta. Tämä on vain minun vaatimaton analyysini Kokoomuksen voitosta.

Demarit, tai pikemminkin Jutta Urpilainen, tituleerasi vaalitulosta torjuntavoitoksi. Erkki Tuomioja antoi sille aivan toisen nimen. Ei kai sitä nyt voi torjunta voitoksi kutsua, jos toiseksi suurimman kuntapuolueen titteli lohkeaa Keskustan vielä surkeammalla menestyksellä. Tappio se on kutsui sitä miksi haluaa. Jutta Urpilaisen lanseeraama Uusi SDP on jäänyt minulle täysin epäselväksi? Onko Uusi SDP tukku lainattuja unelmia? Onko politiikka muuttunut mitenkään? Pakko vielä mainita, mutta alkoi ärsyttää se Urpilaisen tapa aloittaa jokainen vastaus: “Aivan ensiksi haluan kiittää…” Hyvä, kerran pitää kiittää kannattajia, mutta pitikö se jokaisessa haastattelussa toistaa? Tuli kyllä selväksi.

Matti Vanhanen oli maansa myynyt, kun ennakkoäänten tulokset julkaistiin. Jarmo Korhonen hikoili tuskan hikeä – eikä syyttä. Keskustalaiset hylkäsivät puolueensa sen verta tylyllä tavalla, että pakko tuossa on itseensä mennä – ja tehdä jotain. Keskusta on niin kovasti yrittänyt tulla kaupunkeihin ja salonkikelpoiseksi, että se on unohtanut miltä tuntuu lapsia lantapiikkareissa pellon viertä. Keskusta on jättänyt perinteiset äänestäjänsä oman onnensa varaan. Ja nämä henkilöt hakevat nyt onnea mm. perussuomalaisista. Minä tiivistäisin Keskustan ongelmat näin:

• Aluepolitiikan (vrt. Kemijärvi) ja maatalouspolitiikan hylkääminen ja siinä epäonnistuminen hallituksessa
• Ohjelman ja brandin puute. Mitä ihmettä tarkoittaa “äänestä kotia”?
• Matti Vanhanen – ei todellakaan mikään karismaattinen johtaja
• Jarmo Korhonen – jos puolue ei edes näytä ulospäin yhtenäiseltä miten sen politiikkaa voisi ennakoida?
• Passiivisuus ja kokoomuksen jalkoihin jääminen hallituksessa. Kokoomuslaiset ovat jatkuvasti mediassa, keskustalaiset eivät.

Perussuomalaisilla on nyt näytön paikka. Se kauan Timo Soinin puhuma mahdollisuus on nyt annettu. Enää pelkkä valitus ja vaihtoehdoista puhuminen ei enää riitä. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata mitä tästä syntyy. En voi väittää olevani onnesta soikeana, että Perussuomalaiset saivat Espoossa seitsemän paikkaa. Mutta tätä se demokratia on. Toivotaan, että he tekevät viisaita päätöksiä.

Itsekin löysin sitten ehdokkaani ja poikkeuksellisesti ehdokkaani pääsi myös valtuustoon. Päädyin jälleen kerran äänestämään RKP:tä. Niin tein edellisissäkin kuntavaaleissa. Mielenkiintoinen juttu oli se, että Helsingissä ei RKP:ltä näyttänyt pääsevän läpi nuorta naista ollenkaan, Espoossa näytti pääsevän. Olisiko niin, että kielipuolue ei pidä ja ääniä valuu Vihreille?

Nämä vaalit pohjustivat takuulla mielenkiintoisia aikoja. Osittain epäonnistumisten ja onnistumisten myötä. Ja kun maailmantaloudessakin myllertää, niin eiköhän tässä tule olemaan tulevaisuudessa aiheita joista blogata. Onnea kaikille uusille ja vanhoillekin valtuutetuille.

Nöyräksi veti nuoren miehen, kun luin sunnuntain Hesarista juttua pääministeri Matti Vanhasen unelmasta – puutarhametropolista. Nöyräksi siksi, että eihän kukaan itseään kunnioittava ihminen voi olla samaa mieltä Matti Vahasen kanssa. No, onneksi olin monessa asiassa eri mieltä. Onhan tätä jo ehditty Helsingin sanomain politiikan toimituksen kuntavaaliblogissakin arvioimaan.

Matti Vanhanen on yhdessä asiassa oikeassa. Hän on oikeassa siinä miten ihmiset haluaisivat asua. Tai ehkä hän on vain lukenut tilastoja, mutta näiden halujen ympärille hän on alkanut rakentaa omaa todellisuuttaan. Kaikki johtopäätökset eivät vain ole oikeita…

Asumismallejahan on kaksi, joko kaikki keskitetään Helsingin keskustaan tai lähikuntien aluekeskuksiin ja kaikki lähikuntien asukkaat matkaavat lähiöistä Helsinkiin junilla (Keskitetty malli). Tai ihmiset asuvat kehyskunnissa hajallaan ja käyvät töissä ja kaupassa kodin lähistöllä ja Helsinkiin matkataan bussilla oopperaan (hajakeskitetty malli).

Kuten niin usein, totuus ei löydy ääripäistä vaan keskeltä. (Tämä ei ole Kepun mainos.) Matti Vanhanen on oikeassa siinä että:

• Asutusta kannattaa hajauttaa pienempiin keskuksiin, joissa tarjotaan riittävät palvelut (lähikauppa, parturi, päivähoito, koulu ja joitakin työpaikkojakin)
• Pienempi asuinyhteisö on toimivampi ja turvallisempi. Mielummin minä kasvatan lapseni ympäristössä, jossa tunnen naapurini ja jossa on pienempi yhteisö
• Lähikaupan palvelut riittävät valtaosaan viikon perustarpeista
• Sähköautolla minäkin huristelisin toki mielelläni, jos niitä autoja saisi, ne eivät maksaisi turkasesti ja se sähkökin tuotettaisiin kotimaisesti ja ekologisesti

Mutta… Sitten ne mutat ja muut ongelmat:

• Työnantajani ei taida haluta perustaa Nurmijärvelle toimistoaan. Toki voin tehdä etätyöpäivän silloin tällöin, mutta monen asian vuoksi pitää ja kannattaa mennä työpaikalla tai asiakkaalla käymään. Ehkä ne työpaikat säilyvätkin siellä missä ovat ja minä joudun liikkumaan.
• Ja jos minä joudun liikkumaan, minä en aio päivääni tuhlata ruuhkassa istumassa. Varsinkaan jos pitäisi ehtiä järkevään aikaan kotiin hakemaan lapsia hoidosta, viemään harrastuksiin tai vaikka harrastamaan itse jotain. Eli sen kodin onkin syytä olla lähellä Helsingin keskutaa, tai sinne on päästävä nopeasti ja ajallaan. Eli joko lisää seitsemän kaistaisia moottoriteitä tai niitä junia ja ratoja. Moottoritie taitaa olla se epäekologinen vaihtoehto? Ai niin, tosiaan meillä ei ole sitä autoa.

Siispä herrat Vanhanen ja Soininvaara sovitaanko, että julistan Salomonin tuomioni? – Ei se mitään, julkaisen sen silti.

Pääkaupunkiseudun asumismalli – se oikea ratkaisu

• Raitioliikenteen kehittäminen. Raitioliikenne on nopea, aikataulussa hyvin pysyvä liikkumismalli suurille massoille ja etäisyyksille.  Raitioliikennettä on lisättävä ja uusia ratoja rakennettava kattamaan laajempi pinta-ala pääkaupunkiseudun kunnista. Vähän kuin Soininvaaran mallissa.
• Asemien ympärille kehitetään tiiviimpää asutusta, peruspaveluja.
• Kehän suuntaista liikennettä kehitetään erityisesti linja-autoilla, mutta myös raideliikenteen avulla.  Linja-autot liittävät omakotitaloalueet aluekeskuksiin, kuten Vanhasen mallissa. Liityntäpysäköinti mietitään niin, että ihminen voi asua esimerkiksi rivitalossa ilman autoa.
• Helsingin sisäistä raide ja bussiliikennettä kehitetään.
• Naurettavista kuntarajojen mukaisista seutuhinnoitteluista hankkiudutaan eroon.

Eihän se nyt niin vaikeaa ollut. Ja jos pääministeri Vanhanen lupaa minulle huokean sähköauton, jonka lataamiseen tulevilla sähkön hinnoilla minulla on aidosti varaa, niin minä lupaan sen kyllä ostaa. Vai saanko pystyttää pihalleni aurinko- ja tuulivoimalan jolla lataamme koko rivitalomme autot? Niin, minä en halua omakotitaloa. Minä haluan rivitalon, alle 40minuutin matkan päässä työpaikaltani, jonka lähellä on ruokakauppa, koulu, päivähoito, urheilukenttä ja harrastusmahdollisuuksia. Se olisi kivaa, että jotakuinkin tuntisin naapurini, mutta saan olla rauhassa heiltä jos siltä tuntuu. Niin, ja mielellään saan tehdä matkani julkisilla ilman useaa vaihtoa. Eihän se nyt niin paljon ole vaadittu. Eihän?

Minun unelmani on siis maaseutuidylli kolmen vartin päässä Helsingistä. Siksi meillä on Espoo?