mundic.net

Kun tämän päivän Helsingin Sanomain juttuja lukee, niin ei voi kuin ihmetellä mihin soppaan Keskusta, Vanhanen ja Korhonen ovat itsensä ja hallituksen hämmentäneet. Tässä kävi vähän kuin Kanervalla, jos olisi tullut ulos rehdisti selittänyt mitä on tapahtunut ja miten kaikki on mennyt, niin varmaan olisi vähemmällä päässyt. Olettaen, että tarinan nykyinen versio pitää paikkansa.

Vähän tulee tunne, että ei muuten pidä. Korhosen olinpaikka kokouksen aikana on epäselvä ja Forsius pysyy tiukasti kannassaan ja oikoo Vanhasen puheet sitä mukaa kun Vanhanen lausuntojaan antaa. Voi hyvinkin olla, että Vanhanen puhui totta kun selitteli, että sekaannus johtuu “ärtymyksestä”. Mutta epäselvien lausuntojen anto ei auta tässä tilanteessa. Vanhasen pitäisi tietää, että tiuskiminen ja epäselvät kommentit ovat juuri sitä mitä ei pitäisi tehdä. Pitäisi kertoa selvästi ja yksiselitteisesti ja totuudenmukaisesti mitä on tapahtunut. Peittely ja valehtelu on johtanut ministerin ja pääministerinkin eroon.

Joillekin tämä tekee hyvääkin. Puoluesihteeriksi puoluesihteerin paikalle pyrkivä Kimmo Tiilikainen vaatii selvyyttä tapahtumista. Korhosella lienee vielä Tiilikaista vahvempi tuki, mutta jos puoluetukikohu ei muuten lienny, niin jonkunhan se syntipukin on oltava, eikä se ole Vanhanen.  En olisi yllättynyt, jos Keskusta pesisi kätensä hylkäämällä Korhosen.

SDP:lle kelpaisi vaikka uudet vaalit. Mikäjottei, vasemmistohan tässä voittaa. Vasemmistoa tukevista ammattiyhdistyksistä ei ole saatu vain yhtä meheviä otsikoita. Mutta presidentti Tarja Halonen on kyllä oikeassa, ei tässä nyt uusia vaaleja tarvita. Yhtä lailla vasemmisto on kanavoinut rahansa kannatusyhdistyksien kautta, yhtä lailla siellä on jätetty kertomatta suuria tukijoita ja taustavaikuttajat ovat siellä ihan yhtä hyvin piilossa kuin oikeistopuolueissakin. Ei kai se nyt yllätys ole jos yritykset tukevat oikeistoa ja ammattiyhdistysliike vasemmistoa?

Ja kyllähän Kehittyvien Maakuntien Suomi Heinäluomaakin tuki, vaikka SDP yrittääkin väittää, että rahat menivät puolueelle. KMS tuki kyllä kaikkia mahdollisia pääministeriehdokkaita. Kyllähän sitä kannattaa aina varautua siihenkin, että oikeistohallitusta ei tule. Eipä sitäkään tukea ollut eritelty. Sopisi demarienkin muistaa, että kiviä ei kannata paljon heitellä jos itse ei ole puhdas kuin pulmunen.

Ilta-Sanomat uutisoi viime perjantaina, että Pääministeri Vanhanen tiesi vaalirahoituksensa lähteistä. Maanantaina IS uutisoi, että luultavasti Vanhanen oli ehdottanut Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistykselle, että Vihreiden Merkikukka Forsiustakin voisi tukea. Vanhanen kiisti alussa tietäneensä mistä raha tulee, ja tämän päivän Helsingin Sanomissa kieltäytyi kommentoimasta aihetta.

Ei Vanhanen ole aina ennenkään ihan koko totuutta kertonut, Vanhanen ei halunnut kertoa, että on etsinyt seuraa netistä, kun häneltä kysyttiin missä tapasi Susan Ruususen (ex. Kuronen). Noh, ehkä tuo on pieni valkoinen valhe, mutta onko näitä valkoisia valheita enemmänkin? KSM-vaalirahajupakka on jo vähän vakavampi juttu, ja vähän tässä jää sellainen maku suuhun, että ihan kaikkea ei Vanhanen kerro. Ja sekös pistää miettimään, mistä muusta on vaiettu.

Masa Niemeä, eli Pätkää lainaten: Minä vaan kysyn.

Kai tässä on pakko kirjoittaa tästä “vaalirahoituskriisitä”, kun se aiheena on nyt niin pop. Eihän tässä aiheessa mitään uutta ole, mitä nyt Timo Kalli meni ja tunnusti, että pimittelee tietoja tahallaan. Kuusi kuukautta sitten oli kyllä ihan toinen ääni kellossa. Pakko lainata tähän Lipposta:

“Voi tätä käsienpesua, tätä jälkiviisautta, tätä oman rinnan röyhistelyä, tätä populismia, jota täällä on harjoitettu.”

On ollut alusta asti selvää, että vaalirahoitusilmoitukset on täytetty ihan miten sattuu, mutta vasta kun selviää, että joku taho on rahaa avoimesti jakanut ja käry käy, niin poliitikoillakin alkaa olla haluja korjata tilannetta. Vanha sanonta sanoo, että ehjää ei kannata korjata, mutta Arkadianmäellä ei näköjään ole rikkinäisenkään korjaamiseen haluja, mutta jos oma imago on pelissä, niin johan alkaa löytyä haluja korjata tilanne.

Iltalehden uutisointi alkaa tuntua jo ajojahdilta, vaikka ei Iltalehteä nyt muutenkaan voi laatujournalismista syyttää. Noh, onhan tuossakin uutisessa se pieni totuuden siemen, mutta jos kysytään onko vaalirahoitussotku vaikuttanut uskottavuuteen, niin eiköhän se vastaus ole aina kyllä tai jotain sinne päin. Onko uskottavuus silti kateissa? -Tuskin.

Pyhittääkö tarkoitus keinot? Siis, onko tässä oltava tyytyväinen, että vaalirahoituksen läpinäkyvyys lisääntyy, vaikka tapa jolla siihen päädytään, oli mitä oli? Minä ainakin olen pettynyt pahemman kerran, koska tämä osoittaa sen, että vaalirahoituksen läpinäkyvyys ei poliitikkoja kiinnosta, ellei oma uskottavuus ole kyseenalaistettuna. Raha kelpaa, eikä siinä paljon kysellä mistä se tulee.

Suomi ajautuu lamaan ja se on Sinun syysi! Ei ihan näin, mutta melkein ajattelee pääministeri Vanhanen. Toisin kuin Aristoteles; Vanhasen mielestä kokonaisuus on vähemmän kuin sen osien summa. Lamaan johtaa maailmantalous johon Suomi ei voi vaikuttaa, joten viimeinen naula on palkkaratkaisu – millään muulla ei ole juuri merkitystä.

Pakko on sanoa, että vähän hallitus ja työnantajat ovat saaneet mitä pyysivät. Kepu ja Kokoomus eivät ole paljon Tupon puolesta viime vuosina puhuneet, enemmän sana-arsenaalissa ovat vilisseet liittokierros ja paikallinen sopiminen. Viime vuonna siihen suuntaan jo mentiin, mutta tulos ei nyt miellytäkään. Olisi pitänyt tulla maltillisempi tulos.

Toivon todella, että Suomen talouspolitiikka ja elinkeinoelämä on muutakin kuin palkkaratkaisu.  Samalla Vanhanen nostaa kädet pystyyn Euro-alueelle, Suomi on vene EU:n virrassa, eikä sille mahda mitään. Suomella on kuitenkin omat mahdollisuutensa vaikuttaa myös EU-tason finanssipolitiikkaan ja huolehtia ja vaatia, että rakenteellisiin kysymyksiin tartutaan. Ei Vanhanenkaan voi olla niin ylimielinen, että hän uskoo hallituksensa tekevän kaiken oikein ja vain asiat, joihin hän ei voi vaikuttaa palkkaneuvottelut ja maailmantalous uhkaavat Suomea. Kyllä verotuksella ja tulonsiirroilla on vielä merkitystä, puhumattakaan julkisten menojen merkityksestä. Julkisen sektorin menot ovat kuitenkin lähes 20% kokonaiskysynnästä.

Vanhanen on kyllä siinä oikeassa, että palkkaratkaisujen on syytä olla maltillisia, mutta ulosanti oli enemmän kuin yliampuva. Toki Euron myötä devalvaatio optiota ei enää ole käytössä, mutta on syytä myös muistaa se, että maltillisia palkkaratkaisuja on jo tehty pitkään ja opettajien ja sairaanhoitajien mitta ainaisille lupauksille täyttyi varmasti myös syystä. Jos vaaleissa kaikki puolueet kannattavat palkkojen reiluja korotuksia, niin syytä siihen on myös varautua. Jos kerta halutaan maltillinen palkkaratkaisu, niin pitäisikö se sanoa vaaleissa? — Ai niin, sillä ei vaaleja voiteta. Itku pitkästä ilosta, vai pitäisikö tässä sanoa tuo toisin päin, ainakin sairaanhoitajille tämä oli ilo pitkästä itkusta.

Ja valitettavasti se itkukin taitaa todella tulla, laman muodossa siis.