mundic.net

Suomen valtionjohdon fraasi Venäjän ja Georgian yhteenottoon tuntui olevan valitettava valittelu. Ruotsi, joka on ottanut kärkkään kommentoinnin linjan kaikkeen, taisi tehdä ylilyönnin verratessaan Venäjän toimia Natsi-Saksan touhuihin. Mutta kyllä tässä oli taas hieman suomettumisen tuntua, kun Suomessa sanotaan, että tämä on valitettavaa, mutta ei Venäjän agressiivinen politiikka aiheuta täällä miettimisen aihetta oman turvallisuuspolitiikkamme suhteen.  Eipä tietenkään.

Valittelu alkoi tuntua jo siltä, että joko mielipidettä ei oltu muodostettu tai sitten koettiin paremmaksi pitää kieli keskellä suuta. Olisihan se tietysti kiva, että valtionjohdolla olisi mielipide ja roheutta myös sanoa se…

Tämä jatkuva lautas- ja tuolileikki alkaa jo ottaa pannuun. Kai tässä mediakin liioittelee ongelmaa, voihan se aidosti olla, että tämä ei valtioneuvostolle ole ongelma (jota kyllä epäilen), mutta onhan tämä naurettavaa, että ennen jokaikistä EU-huippukokousta täällä mietitään kenelle lautaset katetaan. Pelleilyä. Erkki Tuomioja puhui aamun Helsingin Sanomissa vielä aika säyseällä tavalla ja oman puolueen presidentin asemaa puolustellen, mutta Pertti Salolainen taisi olla oikeassa kun totesi, että seuraavassa perustuslakiuudistuksessa tämä pelleily lopetetaan.

Vaikka henkilökemian puolesta tuolien vaihtaminen ei olisi ongelma, mutta kai sitä voi sanoa, että perustuslaki ei ole kunnossa, jos Suomen edustustustosta käydään aina tiedotusvälineväittelyä ja asiaa arvuutellaan. Sama pätee presidentin nimitysoikeuteen. Halosella saattoi tässä olla oikeasti oikeat perustelut pitää päänsä, mutta jo hakijoiden mielenrauhan vuoksi minusta tälläinen hakijarumba ja pallottelu ei ole oikea tapa valita ihmistä mihinkään tehtävään. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että selkeyden vuoksi presidentin nimitysoikeuksia ja edustamista EU:ssa on selkeytettävä.

On ollut aika masentavaa seurata Venäjän duuman vaaleja. Pidemmän aikaa minua on ottanut pannuun Putinin hallinnon tapa rajoittaa opposition toimia. Nyt sitten vaalit on takana ja Putin sai vahvan luottamuslauseen – ihmekös tuo, kun 70% medianäkyvyydestä annetaan Yhtenäiselle Venäjälle ja mielenosoittajat pistetään putkaan.

Onneksi Suomen korkein johto otti tiukasti kantaa Venäjän demokratiakehitykseen. Vanhanen piti vaalien tulosta vakuuttavana ja Halonen oli tyytyväinen, että oppositio (kommunistit) on olemassa. Kommunistitkin taitavat monessa olla Putinin takana. Kanervalta taisi tulla hallituksen tiukin kommentti (en muista missä TV-haastattelussa) hän uskalsi todeta, että lain kirjaimen mukaan mentiin, mutta ei ihan lain hengen mukaan. Kimmo Kiljunenkin taisi onnistua ottamaan kantaa – tosin niin monimutkaisesti, ettei ole pelkoa, että sitä kukaan ymmärtäisi.

Siinäpä oli räväkät kommentit, ihan Vladimirin niskavillat nousivat pystyyn. Pakkohan niiden on, kerta Putin joutui oikein puolustautumaan, että kyllä vaalit olivat lainmukaisia. Mutta ei hätää, ei Vladimir suomalaisille ole loukkaantunut, joku EU:n ulkoasiainkomissaari (muistatko vielä nimen? – Benita Ferrero-Waldnerin) on uskaltanut väittää että sananvapautta rajoitettiin. Ja ihmisoikeuskomissarikin valitti, että Kremlissä ei vilpistä välitetä. Joku oli Saksassakin uskaltanut mennä arvostelemaan vaaleja. Ettäs kehtaavat.

Hampaatonta on Suomen päättäjien touhu. Kekkosen linja jatkuu, ollaan kavereita. Paasikivi olisi sentään arvostellut salaa päiväkirjassaan. Tokkopa Vanhanen tai Halonen tekevät sitäkään. Olkoon, että Suomi on hyötynyt Putinin hallinnosta ja Venäjän talouskehityksestä – mitä nyt puutulleja lukuunottamatta. Luulisi sananvapauden ja ihmisoikeuksienkin olevan Suomen etu – pitkällä tähtäimellä nääs.