mundic.net

Tämän viikon kahvipöytäkeskusteluita lienee hallinnut Mikael Liliuksen eläke.  Ei voi kuin onnitella Liliusta onnistuneista sopimusneuvotteluista – menee kyllä tuo eläke yli hilseen. Kelpaisi minulle. Toinen seikka mikä meni yli hilseen  – positiivisessa mielessä – oli Oras Tynkkysen viime viikkoinen blogaus:

“Minun piti alustaa Helsingin yliopiston biologisella asemalla Lammilla jatko-opiskelijoille tieteen ja politiikan välisen dialogin ongelmista ja mahdollisista ratkaisuista. Koska asema sijaitsee kaukana kaikesta, otin taittopyörän mukaan kattamaan eri joukkoliikennemuotojen nivelvaiheet.

… Paluu menikin sitten reippaasti käteen. … Kartalla reitti näytti näpsäkältä, maastossa ei niinkään. Tähän aikaan vuodesta mutateiden polkeminen tasaisellakin on yhtä hidasta ja raskasta kuin päällystetyllä tiellä reippaassa ylämäessä.

Oikotie isolle tielle osoittautui luonnossa kinttupoluksi, jota peitti parin kymmenen sentin lumivaippa. Jouduin kiertämään pitkän lenkin, ennen kuin pääsin päätielle vartin myöhässä.

Sitten alkoi sataa. …”

Vaikka emme autoa omistakaan, niin kyllä Tynkkysen matkanteko menee jo yli hilseen… Mukavaa, että joku viitsii ja jaksaa nähdä vaivaa. Siitä mallia Liliukselle ja kumppaneille…

Täytyy peesailla Olli Koskea, joka kyseenalaisti Talouselämän ja Vihreiden tarkoituksen. Jälkimmäisessä olen kyllä vähitellen ollut siirtymässä hyödyllisen puolelle. Talouselämän tarpeellisuutta olen kyseenalaistanut jo pidempään. Tosin hieman eri syystä kuin Olli Koski. Lehden journalistinen anti on kylläkin syynä. Aika yksipuolista ja hampaatonta uutisointia unohtamatta joka viikkoista Nokia-juttua. Liekkö lehti yli kolmeen vuoteen ilmestynyt ilman mainintaa Nokiasta?

***

Vaan Vihreät… Hallitusvastuu painaa ja yhden asian puolueen on pakko muuttua yleispuolueeksi. Vihreät ovat minusta kyllä avanneet ihan hyviä keskusteluita, mutta heidän näkemyksensä ovat sen verta kaukana muista puolueista, että ei niistä pysty edes kompromissia tekemään, otetaan nyt esimerkiksi tämä perustulo. Jäljelle jää ydinvoiman vastustaminen, joka nytkin on muuttunut harkitsemisen arvoiseksi vaihtoehdoksi!! No, ehkä vain paperilla, mutta enää ei marssita hallituksesta! Onko tässä  uhmaikäinen kasvamassa murrosiän kautta aikuiseksi?

Vihreiden pitää kyllä alkaa tavoittelemaan jotain muutakin kuin ydinvoiman vastustusta, koska muuten siitä tulee samanlainen hampaaton apupuolue kuin RKP:stäkin. Kommentoikaapa, onko Vihreät kasvukeskusten Keskustapuolue? Siis poliittisesti keskellä, helppo äänestyskohde nuorille ja ajaa keskeisesti yhden demografisen ryhmän etua. Vihreillä se kannattajajoukko on nuoret ympäristötietoiset aikuiset ja Keskustalla taas maaseudun ja syrjäseutujen elinoikeuden puolustajat.

***

Viimeisenä peesauksena Gaia-blogin innoittamaana innovatiiviset taistelut ilmaston lämpeämistä vastaan. Samaan kategoriaan menee Discovery Channel:n Project Earth. Viihdyttävää? Kyllä. Mutta mitä se meille opettaa? Antaa virheellisen tunteen, että ihmisen pitäisi pyrkiä säätelemään maailman ilmaston tilaa poistamalla hiilidioksidia, himmentämällä aurinkoa, lisäämällä pilviä, heijastamalla auringon valoa pois, jne… Perusasiat jäävät unholaan, kuten hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Houkuttelevia ja kalliita ajatuksia, joiden seurauksena voimme aiheuttaa vain isomman katastrofin, kun yritämme leikkiä jollakin, jota emme ymmärrä. En ole muuten tuota Risto Isomäen kirjaa lukenut, joten hakun enkä väärää puuta.

***

P.S. Tapasin taannoin kolmekymppisen naisen, joka kiisti koko ilmastonmuutoksen ja väitti kaiken johtuvan normaalista kausittaisesta maapallon lämpenemisestä. Järkytyin niin, että en tiennyt mitä sanoa. En kehdannut kaverin kaverille alkaa vauhkoamaan…

Poliittinen keskustelu on aihe, joka saa minut välillä hämmentyneeksi. Mitä eroa on keskustelun avauksella ja varsinaisella keskustelulla? Missä keskustelu pitäisi käydä? Entä koska keskustelu päättyy? Mikä on hyvää poliittista keskustelua? Ketkä saavat osallistua keskuteluun? Päädytäänkö keskustelussa johonkin tulokseen? Syntyykö konsensus, vai lopahtaako keskustelu kun se ei enää ketään innosta tai syntyy jokin uusi aihe?

Maahanmuuttokeskustelusta on jo enemmän avauksia kuin jaksaa seurata, esimerkiksi Katainen vaati avointa keskutelua myös maahanmuuton ongelmista, Oras Tynkkynen valitteli, että Vihreillä ei ole liikkumatilaa maahanmuuttokeskutelussa ja Ahtisaari vaati kehitysavun remontointia. Mikko Välimaa pohti, joko Ahtisaaren alustus riittäisi keskusteluun.

Aineksia keskusteluun luulisi olevan, mutta kovasti keskustelut tuntuvat jäävän pelkiksi alustuksiksi ja avauksiksi. Jonkun pitäisi nyt esittää jotain konkreettisempaa, muuten tämäkin aihe hyytyy keskustelun odotteluun. Timo Soinille vinkki. Kun Soinia kerta niin kovasti ärsyttää jatkuviin rasisti-kyselyihin vastaaminen, niin voisiko Perussuomalaiset osoittaa olevansa salonkikelpoinen puolue avaamalla asiapohjalta mitä maahanmuuttopolitiikassa pitäisi muuttaa. Toisaalta Keskusta voisi yrittää syödä Soinin kannatusta käsittelemällä asiaa avoimesti. Matti Vanhanen mainitsi, että on valmis menemään barrikadeille rasismia vastaan.

Keskustelu on jumahtanut lähtökuoppiinsa, koska kukaan ei halua olla rasisti. Siis moittia ei saa, arvostella ei saa, uskaltaako sitä edes pohtia kehitysaihioita? Ja nyt puhun maahanmuuttopolitiikasta – en maahanmuuttajista. Miksi ei voi keskustella sitä onko kotouttaminen onnistunut? Miksi ei voi pohtia miten estää Ahtisaaren luonnehtimaa kehitysmaita vaivaamaa massatyöttömyyttä ja sen aiheuttamaa maastamuuttoa? Perussuomalaistenkin pitäisi ottaa joku tolkku puheisiinsa. Maahanmuuttajia ei kaivata, heidän kotouttamiseen ei pitäisi laittaa rahaa ja tukea pitäisi ohjata kehitysmaihin ongemien estämiseen. Mutta vaikea on uskoa, että Perussuomalaiset nostaisivat kehitysapua, kun rahat pitäisi käyttää mielummin suomalaisten köyhien tukemiseen. Ei voi ratsastaa kahdella hevosella.

P.S. Suomen Kuvalehti on mielenkiintoinen edelläkävijä Suomessa lehtien verkkosivujen kehityksessä. SK on ottanut käyttöön Uutisvirran, johon nostetaan myös lukijoiden kommentteja. Lisätietoja SK:n sivuilta.

Tällä viikolla Matti Vanhanen on selitellyt päätöstä eläkeiän nostosta. Jokunen muukin ministeri on joutunut tätä perustelemaan. Jyrki Kasvi valitteli Vihreiden puoluevaltuuskunnassa pitämässään puheessaan ja blogissaan:

“Tulevaisuusselonteon jälkeen Suomessa ei tapahtunut neljään vuoteen mitään. Viimein viime viikolla tehtiin kaksi kriittistä päätöstä – päätettiin vähentää lukion jälkeisiä välivuosia ja päätettiin nostaa eläkeikää.”

Tottahan tämä on, mutta kyllä tämä pidemmäin kuin neljän vuoden tekemättömättymyyden tulos. Ei suurten ikäluokkien eläköityminen varsinaisesti tullut kenellekään yllätyksenä. Aikaisemmat hallitukset eivät hirveästi ole aiheeseen viitsineet koskea. Kasvi luetteli puheessaan innovatiivisempia ratkaisuja. Suomen ratkaisumalli ei lisää tuottavuutta, eikä luo uutta työtä. Se vain pyrkii lisäämään työvoiman saatavuutta – ja sitäkin pakolla.

Matti Vanhanen on jo pidempään puhunut siitä, että hän haluaa olla ratkaisemassa suurten ikäluokkien eläköitymisen ongelmaa. Nyt hän on yhden avauksen siihen tehnyt. Toivottavasti tulee muitakin – vähän innovatiivisempia. Kyllä tässä pyyhkeitä pitää antaa nykyiselle, mutta ennen kaikkea edellisille hallituksille. Se on myöhäistä katua, kun paskat on housussa, kuten on tapana sanoa. Niitä innovatiivisempia ratkaisumalleja olisi pitänyt hakea jo aikaa sitten.

Enempää en tästä aiheesta jaksa enää kirjoittaa. Ehkä korkeintaan jos tuosta välikysymyksestä jotain ihmeellistä ilmaantuu.

P.S. Seurasin Vihreiden valtuuskuntaa välillä netistä livenä Twitterin kautta. Ihan hauska juttu. Tätähän Jenkeissä harrastettiin Obaman puheen aikana myös.

Jos vaalit tuntuivart kampanjoinniltaan vähän laimeilta, niin vaali-iltana riitti jännitettävää. Analyysejä on ollut useampiakin. Perussuomalaisten vaalimenestyksen kiteytti minusta aika hyvin kansanedustaja Jyrki JJ Kasvi:

“Moni on pitänyt perussuomalaisten kannatuksen nousua ongelmana, mutta todellisuudessa ongelma olemme me muut, jotka emme osaa puhua perussuomalaisten äänestäjiä koskettavista asioista heidän ymmärtämällään kielellä.”

Kokoomus sen sijaan taisi osata puhua äänestäjille. Minulla on vähän sellainen olo, että Kokoomuskin on vaihtoehtopuolue. Vaihtoehto siinä mielessä, että on kiva äänestää puoluetta, jolla tuntuu olevan kivaa. On mukava kuulua voittavien joukkoon ja olla osa hurmosta. Tämä on vain minun vaatimaton analyysini Kokoomuksen voitosta.

Demarit, tai pikemminkin Jutta Urpilainen, tituleerasi vaalitulosta torjuntavoitoksi. Erkki Tuomioja antoi sille aivan toisen nimen. Ei kai sitä nyt voi torjunta voitoksi kutsua, jos toiseksi suurimman kuntapuolueen titteli lohkeaa Keskustan vielä surkeammalla menestyksellä. Tappio se on kutsui sitä miksi haluaa. Jutta Urpilaisen lanseeraama Uusi SDP on jäänyt minulle täysin epäselväksi? Onko Uusi SDP tukku lainattuja unelmia? Onko politiikka muuttunut mitenkään? Pakko vielä mainita, mutta alkoi ärsyttää se Urpilaisen tapa aloittaa jokainen vastaus: “Aivan ensiksi haluan kiittää…” Hyvä, kerran pitää kiittää kannattajia, mutta pitikö se jokaisessa haastattelussa toistaa? Tuli kyllä selväksi.

Matti Vanhanen oli maansa myynyt, kun ennakkoäänten tulokset julkaistiin. Jarmo Korhonen hikoili tuskan hikeä – eikä syyttä. Keskustalaiset hylkäsivät puolueensa sen verta tylyllä tavalla, että pakko tuossa on itseensä mennä – ja tehdä jotain. Keskusta on niin kovasti yrittänyt tulla kaupunkeihin ja salonkikelpoiseksi, että se on unohtanut miltä tuntuu lapsia lantapiikkareissa pellon viertä. Keskusta on jättänyt perinteiset äänestäjänsä oman onnensa varaan. Ja nämä henkilöt hakevat nyt onnea mm. perussuomalaisista. Minä tiivistäisin Keskustan ongelmat näin:

• Aluepolitiikan (vrt. Kemijärvi) ja maatalouspolitiikan hylkääminen ja siinä epäonnistuminen hallituksessa
• Ohjelman ja brandin puute. Mitä ihmettä tarkoittaa “äänestä kotia”?
• Matti Vanhanen – ei todellakaan mikään karismaattinen johtaja
• Jarmo Korhonen – jos puolue ei edes näytä ulospäin yhtenäiseltä miten sen politiikkaa voisi ennakoida?
• Passiivisuus ja kokoomuksen jalkoihin jääminen hallituksessa. Kokoomuslaiset ovat jatkuvasti mediassa, keskustalaiset eivät.

Perussuomalaisilla on nyt näytön paikka. Se kauan Timo Soinin puhuma mahdollisuus on nyt annettu. Enää pelkkä valitus ja vaihtoehdoista puhuminen ei enää riitä. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata mitä tästä syntyy. En voi väittää olevani onnesta soikeana, että Perussuomalaiset saivat Espoossa seitsemän paikkaa. Mutta tätä se demokratia on. Toivotaan, että he tekevät viisaita päätöksiä.

Itsekin löysin sitten ehdokkaani ja poikkeuksellisesti ehdokkaani pääsi myös valtuustoon. Päädyin jälleen kerran äänestämään RKP:tä. Niin tein edellisissäkin kuntavaaleissa. Mielenkiintoinen juttu oli se, että Helsingissä ei RKP:ltä näyttänyt pääsevän läpi nuorta naista ollenkaan, Espoossa näytti pääsevän. Olisiko niin, että kielipuolue ei pidä ja ääniä valuu Vihreille?

Nämä vaalit pohjustivat takuulla mielenkiintoisia aikoja. Osittain epäonnistumisten ja onnistumisten myötä. Ja kun maailmantaloudessakin myllertää, niin eiköhän tässä tule olemaan tulevaisuudessa aiheita joista blogata. Onnea kaikille uusille ja vanhoillekin valtuutetuille.

Kun tämän päivän Helsingin Sanomain juttuja lukee, niin ei voi kuin ihmetellä mihin soppaan Keskusta, Vanhanen ja Korhonen ovat itsensä ja hallituksen hämmentäneet. Tässä kävi vähän kuin Kanervalla, jos olisi tullut ulos rehdisti selittänyt mitä on tapahtunut ja miten kaikki on mennyt, niin varmaan olisi vähemmällä päässyt. Olettaen, että tarinan nykyinen versio pitää paikkansa.

Vähän tulee tunne, että ei muuten pidä. Korhosen olinpaikka kokouksen aikana on epäselvä ja Forsius pysyy tiukasti kannassaan ja oikoo Vanhasen puheet sitä mukaa kun Vanhanen lausuntojaan antaa. Voi hyvinkin olla, että Vanhanen puhui totta kun selitteli, että sekaannus johtuu “ärtymyksestä”. Mutta epäselvien lausuntojen anto ei auta tässä tilanteessa. Vanhasen pitäisi tietää, että tiuskiminen ja epäselvät kommentit ovat juuri sitä mitä ei pitäisi tehdä. Pitäisi kertoa selvästi ja yksiselitteisesti ja totuudenmukaisesti mitä on tapahtunut. Peittely ja valehtelu on johtanut ministerin ja pääministerinkin eroon.

Joillekin tämä tekee hyvääkin. Puoluesihteeriksi puoluesihteerin paikalle pyrkivä Kimmo Tiilikainen vaatii selvyyttä tapahtumista. Korhosella lienee vielä Tiilikaista vahvempi tuki, mutta jos puoluetukikohu ei muuten lienny, niin jonkunhan se syntipukin on oltava, eikä se ole Vanhanen.  En olisi yllättynyt, jos Keskusta pesisi kätensä hylkäämällä Korhosen.

SDP:lle kelpaisi vaikka uudet vaalit. Mikäjottei, vasemmistohan tässä voittaa. Vasemmistoa tukevista ammattiyhdistyksistä ei ole saatu vain yhtä meheviä otsikoita. Mutta presidentti Tarja Halonen on kyllä oikeassa, ei tässä nyt uusia vaaleja tarvita. Yhtä lailla vasemmisto on kanavoinut rahansa kannatusyhdistyksien kautta, yhtä lailla siellä on jätetty kertomatta suuria tukijoita ja taustavaikuttajat ovat siellä ihan yhtä hyvin piilossa kuin oikeistopuolueissakin. Ei kai se nyt yllätys ole jos yritykset tukevat oikeistoa ja ammattiyhdistysliike vasemmistoa?

Ja kyllähän Kehittyvien Maakuntien Suomi Heinäluomaakin tuki, vaikka SDP yrittääkin väittää, että rahat menivät puolueelle. KMS tuki kyllä kaikkia mahdollisia pääministeriehdokkaita. Kyllähän sitä kannattaa aina varautua siihenkin, että oikeistohallitusta ei tule. Eipä sitäkään tukea ollut eritelty. Sopisi demarienkin muistaa, että kiviä ei kannata paljon heitellä jos itse ei ole puhdas kuin pulmunen.

Hallituksen apupuolueet ovat omaksuneet Vanhasen me-ei-puhuta-mitään-etukäteen-linjan turkasen tehokkaasti. RKP:lta en hirveästi odottanut, mutta Wallin voisi yrittää näkyä muuallakin kuin ruotsinkielisissä sanomalehdissä! Vihreisiin olen vieläkin pettyneempi!

Tarja Cronberg, jolla yksi nykypolitiikan karismaattisimmista ihmisistä ja jolla on kyky puhua ihmisille ymmärrettävästi ja koskettavasti ei näy missään! Mitä muita oikeita kannanottoja hän on ottanut kuin Pekkarisen Vuotos-puheiden kommentointi? Työministerin roolissa hän on silloin tällöin ottanut kantaa, mutta ottaen huomioon syksyn työmarkkinamyllerryksen, niin olisi ehkä ollut enemmänkin sanottavaa? Vaan Katainen ja Vanhanen olivat aina toistamassa rahaa ei tule. Ja Tehy-lakonuhan selvittyä Vanhanen ja Katainen olivat tukipuolueiden kanssa pöydän takana neljään pekkaan, kuten yleensä, mutta eivät kyllä tasaveroisina.

Kaipaan vaaleja edeltänyttä Cronbergia, kaipaan hänen habitustaan. Ennen kaikkea kaipaan keskustelua! Jonnekin ovat hävinneet Heidi Hautala ja Tuija Brax:kin. Missä ovat vihreät? Onko hallitusvastuu vienyt kaiken energian ja pistänyt suun suppuun? Vai eikö media enää kysy teiltä mitään? Luulisi, että sanottavaa olisi Balin ilmastokokouksen edellä. Pointsit silti Oras Tynkkyselle, hän taitaa olla TV:n suosikki?

Mutta ryhdistäytykää nyt! Teistä on tullut apupuolue, hallitusvastuu on syönyt energianne ja ajatuksenne. Missä ovat innovaatiot? Ajatuksia saanee olla hallituksessakin. Ette kai te ole tylsiksi muuttumassa?