mundic.net

Tämän viikon kahvipöytäkeskusteluita lienee hallinnut Mikael Liliuksen eläke.  Ei voi kuin onnitella Liliusta onnistuneista sopimusneuvotteluista – menee kyllä tuo eläke yli hilseen. Kelpaisi minulle. Toinen seikka mikä meni yli hilseen  – positiivisessa mielessä – oli Oras Tynkkysen viime viikkoinen blogaus:

“Minun piti alustaa Helsingin yliopiston biologisella asemalla Lammilla jatko-opiskelijoille tieteen ja politiikan välisen dialogin ongelmista ja mahdollisista ratkaisuista. Koska asema sijaitsee kaukana kaikesta, otin taittopyörän mukaan kattamaan eri joukkoliikennemuotojen nivelvaiheet.

… Paluu menikin sitten reippaasti käteen. … Kartalla reitti näytti näpsäkältä, maastossa ei niinkään. Tähän aikaan vuodesta mutateiden polkeminen tasaisellakin on yhtä hidasta ja raskasta kuin päällystetyllä tiellä reippaassa ylämäessä.

Oikotie isolle tielle osoittautui luonnossa kinttupoluksi, jota peitti parin kymmenen sentin lumivaippa. Jouduin kiertämään pitkän lenkin, ennen kuin pääsin päätielle vartin myöhässä.

Sitten alkoi sataa. …”

Vaikka emme autoa omistakaan, niin kyllä Tynkkysen matkanteko menee jo yli hilseen… Mukavaa, että joku viitsii ja jaksaa nähdä vaivaa. Siitä mallia Liliukselle ja kumppaneille…